Kidalin piiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kidalin piiri Malin kartalla.

Kidalin piiri (ransk. Cercle de Kidal) on paikallishallintoalue Malin Kidalin alueella. Sen pinta-ala on 21 353 neliökilometriä.[1] Asukkaita on 33 100 henkeä (vuonna 2009)[2].

Kidalin piiri rajoittuu luoteessa Kidalin alueen Tessalitin, koillisessa Abeïbaran ja idässä Tin-Essakon piireihin sekä kaakossa Gaon alueen Ménakan, etelässä Gaon ja luoteessa Bouremin piireihin[3]. Pinta-alasta 90 % kuuluu Adrar des Ifoghas -vuoristoon. Lounaisosassa on tasankomainen Tilemsin laakso. Ilmasto on äärimmäisen kuiva ja kuuma. Talvella lämpötilanvaihtelut ovat suuria. Kasvillisuus käsittää lähinnä heinäkasveja sekä wadien muodostamissa laaksoissa myös puita ja pensaita. Eläinkuntaan kuuluu gaselleja, muflonilampaita, hyeenoita, sakaaleja, lintuja, matelijoita ja jyrsijöitä.[1]

Piirin hallinnollinen keskus on Kidalin kaupunki. Sen lisäksi siihen kuuluvat Anefifin ja Essoukin maalaiskunnat. Asukkaat ovat tuaregeja ja arabeja sekä songhaita ja bambaroita. Kidalin kaupungissa on myös Algeriaan, Libyaan ja Eurooppaan pyrkiviä länsi-afrikkalaisia siirtolaisia.[1]

Seudun pääelinkeino on paimentolaisuuteen perustuva karjanhoito. Kotieläimiä ovat vuohet, lampaat, kamelit, aasit ja naudat. Paikoitellen harjoitetaan pienimuotoista maanviljelyä, joka tuottaa vihanneksia, juureksia, perunaa, sipulia, durraa ja taateleita. Lisäksi käydään kaupaa ja tehdään käsitöitä. Teollisuutta edustaa kolme pientä meijeriä. Nuoriso hakeutuu ansiotöihin Algeriaan, Libyaan ja Eurooppaan.[1]

Seudun nähtävyyksiä ovat keskiaikaisen Tadmakkatin kaupungin rauniot Essoukissa, muinaiset kalliopiirrokset, Adrar des Ifoghasin ainutlaatuinen luonto sekä tuaregien perinteinen elämäntapa[4]. Matkailupalvelut ovat kuitenkin vielä hyvin kehittymättömiä[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Schéma d'Aménagement et de Développement du Cercle de Kidal Viitattu 17.5.2012. (ranskaksi)
  2. Resultats provisoires RGPH 2009 (Région de Kidal) Viitattu 17.5.2012. (ranskaksi)
  3. Synthèse des Plans de Securité Alimentaire des Communes du Cercle de Kidal Viitattu 17.5.2012. (ranskaksi)
  4. Le petit futé Sahara 2011–2012, s. 303–305. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2009. ISBN 978-2-7469-3119-0.