Kevyt nelipyörä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uudet kevyet nelipyörät ovat jo varsin automaisia. Kuvassa Aixam A.741 Super Luxe.
Ligier X-Too
Grecav EKE -mopoauto, jonka kori on alumiinia. Voimanlähteenä siinä on kaksisylinterinen 505-kuutioinen Lombardini-dieselmoottori.

Mopoauto on EU-direktiivin L6e-luokan mukainen ajoneuvo. Ajoneuvotyypistä direktiivissä käytettävä virallinen nimitys on kevyt nelipyörä.

Mopoauton moottorin tilavuus on 400–550 cm³. Sähkökäyttöisen voimanlähteen tai dieselmoottorin kokoa ei ole rajoitettu, mutta teho saa olla enintään 4 kW. Ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus on 45 km/h. Kevyt nelipyörä saa painaa kuormittamattomana enintään 350 kg, johon ei lasketa mukaan sähkökäyttöisen ajoneuvon akkujen massaa.[1] Mopoauto rekisteröidään kahdelle henkilölle. Kevyestä nelipyörästä ei peritä Suomessa autoveroa,[2] käyttömaksua (ajoneuvoveron perusosaa)[3] eikä dieselveroa (käyttövoimaveroa).[4]lähde? Dieselkäyttöisessä moottorissa ei polttoaineena saa ilman polttoainemaksua käyttää polttoöljyä, vaan ainoastaan dieselpolttoainetta.

Suomessa mopoautot kuuluvat L-ajoneuvoluokkaan.[5]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kieleen sana "mopoauto" vakiintui vuoden 1996 tietämillä, jolloin MMM kirjasi sen vuoden uudissanana vuoden 1997 painokseensa.[6] Nykyisin mopoautosta käytetään myös lyhennettä mauto.

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja mopoautovalmistajia ovat ranskalaiset Bellier, Aixam, Ligier, JDM, Chatenet ja Microcar sekä italialaiset Casalini ja Grecav. Aixam (Aixam-Mega) oli Euroopan ensimmäinen mopoautovalmistaja (vuodesta 1983). Sen tehtaat ovat Ranskan Aix les Bains'ssa entisen Arolan tiloissa. Ligierin juuret ovat autourheilussa: sen perusti entinen formula-ajaja Guy Ligier. Ligier valmistaa edelleen myös kilpa-autoja omistamansa Martini-yhtiön kautta ja on yhä Ligier-perheen omistuksessa. Microcar aloitti mopoautojen valmistuksen vuonna 1984 ja avasi uuden tehtaan Ranskan Nantesissa vuonna 2000. Microcar on osa Bénéteau-yhtymää, joka on tunnettu purjeveneistään.

Kevyitä nelipyöriä myydään eniten Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Euroopan kokonaismyynti oli vuonna 2004 noin 30 000 ajoneuvoa vuodessa.[7]

Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan kevyttä nelipyörää käytetään eniten maaseudulla ja pikkukaupungeissa. Valtaosa kuljettajista on täyttänyt 50 vuotta ja jo vetäytynyt eläkkeelle. Omistajista suurin osa kuuluu pienituloisiin. Kaksi kolmesta mopoautolla ajavasta on miehiä. Suomessa kevyet nelipyörät ovat keskittyneet ruuhka-Suomeen Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan sekä Pirkanmaalle[8] ja manner-Euroopasta poiketen käyttäjäkunta koostuu suureksi osaksi alle 18-vuotiaista[9]. Suhteessa asukaslukuun kevyitä nelipyöriä on eniten Satakunnassa ja Pirkanmaalla. [10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyt nelipyörä on alun perin hyvin eurooppalainen ja välimerellinen ilmiö. Mopoautokäsite kehitettiin 1980-luvulla Ranskassa, jossa ajoneuvotyyppiä kutsutaan nimellä voiturette. Englanniksi ajoneuvotyyppiä kutsutaan nimellä light quadricycle. Vaikka pienitehoisia automaisia kulkuvälineitä oli ollut jo aiemminkin varsinkin toisen maailmansodan jälkeen (kääpiöautot), edusti kevyt nelipyörä aivan uudenlaista ajattelua. Tarkoituksena oli suoda liikkumisen vapaus ajokortittomille syrjäseutujen asukkaille ja helpottaa suurkaupunkien ruuhkia. Ranskan tahdosta EU:ssa otettiin käyttöön uusi ajoneuvoluokitus kevyttä nelipyörää (L6e) varten 30. kesäkuuta 1992 (direktiivi 92/61/ETY).[11]

Suomessa kevyistä nelipyöristä tuli yleisen direktiivin mukaisesti sallittuja liikennekäyttöön 17. kesäkuuta 1998, mutta autovero oli aluksi suuri kaupan este. Autovero poistettiin mopoautoilta vuoden 2003 alusta, mikä laski selvästi mopoautojen jälleenmyyntihintoja Suomessa. Mopoautot ovat kuitenkin edelleen kalliita, koska valmistussarjat ovat pieniä autoihin verrattuna. Mopoautot ovat halvimpien autojen hintaisia (10 000–18 000 €).

Vuonna 2006 Euroopan kevytnelipyöräkanta oli noin 305 570 ajoneuvoa, josta pelkästään Ranskassa 140 000 kappaletta. Seuraavaksi suurimmat kevytnelipyöräkannat olivat Espanjassa (50 676) ja Italiassa (49 120) sekä Benelux-maissa (17 633) ja Itävallassa (16 303). Suomessa kevyitä nelipyöriä oli vuoden 2011 loppuun mennessä rekisteröity 8 366 kappaletta (1 258 kappaletta vuonna 2006).[12][13] Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) mukaan Suomen kevytnelipyöräkanta on 2000-luvulla kasvanut 20–30 prosentin vuosivauhdilla. [14]

Ajolupakirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eu-direktiivin 91/439 mukaan kevyen nelipyörän kuljettamiseen ei tulisi vaatia ajolupakirjaa, mutta useimmissa Euroopan maissa sellainen on pakollinen. Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa ajolupakirjavaatimus on sidottu kuljettajan syntymäaikaan. Näissä maissa määrätyn päivämäärän jälkeen syntyneiltä vaaditaan ajokortti. Kevyen nelipyörän kuljettamiseen vaadittava ikärajakin vaihtelee maittain ja on 14–18 vuotta. Italiassa jo 14-vuotiaat voivat lain mukaan kuljettaa kevyttä nelipyörää. Yleisin ikäraja on 15 tai 16 vuotta. Suomessa mopoautoa saa kuljettaa 15 vuotta täyttänyt henkilö tai sitä vanhempi, jolla on A1- (kevytmoottoripyörä), A- (moottoripyörä), B- (henkilöauto) tai AM121-luokkaan (kevyt nelipyörä) oikeuttava ajo-oikeus.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mopoautot ovat kuutiotilavuudeltaan 400–635 cm³. Kubota, Lombardini ja Yanmar ovat yleisimmät moottorivalmistajat. Painon vähentämiseksi kantava runko on alumiinia ja peitteet muovia, alumiinia tai lasikuitua. Mopoautoja varten on kehitetty samasta syystä uusia eksoottisia materiaaleja kuten hyliitti.[15] Vaihteisto on automaattinen variaattori. Turvavyöt ovat samanlaiset kuin autoissa. Edessä on kaksi istuinta ja takana tavaratila. Mopoautojen ohjaamoon kantautuva käyntimelu on yleensä autoja voimakkaampi. Polttoaineenkulutus on 3–5 litraa / 100 km.lähde? Vuosikatsastusvelvollisuus koskee myös mopoautoja.[16]

Liikenteessä kevyttä nelipyörää kuljetetaan ajoradalla, ei pientareella, eikä sillä saa ajaa pyörätiellä. Pysäköintimaksu on myös maksettava kuten mopostakin. Mopoautolla ei saa ajaa moottoritiellä eikä moottoriliikennetiellä, joissa alin sallittu nopeus on 50 km/h.

Jotkin tahot, esimerkiksi Liikenneturva, ovat olleet huolissaan mopoautojen hitauden muulle liikenteelle aiheuttamasta vaarasta. Syyskuun 2006 alusta mopoautoihin tuli Suomessa pakolliseksi hitaan ajoneuvon kolmio, joka vaaditaan myös traktoreissa ja niihin kytkettävissä hinattavissa ajoneuvoissa.[17] Ranskassa ja Saksassa on käytössä pyöreä merkki, jossa keskellä on osoitettu ajoneuvon suurin sallittu nopeus 45 km/h samaan tapaan kuin Suomessa 80 km/h -tarrassa.

Ranskalaisten onnettomuustilastojen mukaan kevyt nelipyörä on melko turvallinen (ajoneuvojen määrään suhteutettuna kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden osuus on 0,24 prosenttia (autoilla 0,42 prosenttia, mopoilla 1,40 prosenttia ja moottoripyörillä 1,83 prosenttia)), mutta suomalaisen liikennevahinkokeskuksen mukaan vahinkotiheys on lähes kolmikertainen (mopoautoilla tapahtuu vuodessa 8,6 vahinkoa per 100 mopoautoa kun henkilöautoilla vastaava luku on 3,0/100 autoa).lähde?

Mopoautojen korjaaminen on usein vaikeampaa ja kalliinpaa kuin henkilöautojen ja niitä lunastetaankin todella usein kolarin jälkeen.

Ammattikäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyitä nelipyöriä käytetään myös elinkeinotoimintaan: esimerkiksi kuljetuskäyttöön on saatavilla mopokuorma-autoja ja -pakettiautoja. Perinteisesti Italiassa on käytetty vastaaviin tarkoituksiin kolmipyöräisiä skoottereita. Näitä on esimerkiksi Piaggion Ape (Vespa Commercial).

Lahdessa ja Salossa on kevyitä nelipyöriä käytetty julkisina takseina,[18] koska laissa määritelty vaatimus taksiluvasta henkilöliikenteessä ei koskenut mopoautoja ennen kuin laki muutettiin[19]

Mopomönkijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevytnelipyörällä tarkoitetaan myös mopomönkijää eli korkeintaan 50-kuutioista ja alle 45km/h kulkevaa nelipyörää.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EU-direktiivi 2002/24, 1 artikla, 3 a)
  2. Autoverolaki, 21§
  3. Mopoauton rattiin pääsee mopokortilla, Tekniikka & talous
  4. Mopoauto - Usein kysytyt kysymykset, Motorpower
  5. Kevyt nelipyörä (L6e)
  6. MMM – vuoden sanoja
  7. Virtanen, Pekka: Tällaisia ovat kevyet nelipyörät eli mopoautot (Internet Archive) Tuulilasi. 14.4.2004. Viitattu 2.5.2014.
  8. http://www.trafi.fi/filebank/a/1354202638/57c93ab241492607e334a5ab45bee933/10827-Rekisteroidyt_Maakunnittain_30_9_2012.pdf TraFi – Ajoneuvokanta 30.09.2012
  9. http://www.trafi.fi/filebank/a/1322215719/b8a47d7e94850c7ca178aa010083cb2b/1669-Trafi8-2010MopoautotLiikenteessa.pdf TraFi – Mopoautot liikenteessä 08/2010
  10. http://www.trafi.fi/filebank/a/1354202638/57c93ab241492607e334a5
  11. EUR Lex
  12. Liikenteessä olevien ajoneuvojen määrä kasvaa maltillisesti 2.2.2012. Trafi. Viitattu 3.7.2012.
  13. AKE - Ajoneuvokanta 30.9.2006
  14. Mopoautojen maakunta. Aamulehti 15.8.2013, Moro-liite s. 4.
  15. Corus Hylite BV Kyseessä on sandwich-tyyppinen levy, joka koostuu kahdesta muovin täyttämästä ohuesta alumiinikerroksesta. Tuote on suunnattu pääasiassa autoteollisuuden käyttöön kevyissä runkorakenteissa.
  16. AKE - Katsastuksesta
  17. Turun sanomat 10.6.2006 Liikenneturvan aluepäällikkö Antero Aho pelkää, että 45 kilometrin vauhdilla kulkevat mopoautot saattavat aiheuttaa vaaratilanteita tieliikenteessä. [...] Syyskuun lopussa mopoautoihin on tulossa pakolliseksi hitaasta ajoneuvosta varoittava merkki.
  18. Turun sanomat 18.3.2006 Suomen ensimmäiset mopoautotaksit ovat Lahdessa, jossa ne ovat olleet liikkeellä vuoden alusta ja suosittuja.
  19. Turun sanomat 10.6.2006 Uusi laki on jo vireillä ja siinä mopotaksit kielletään, Irja Vesanen-Nikitin liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]