Keuhkoverenpainetauti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keuhkoverenpainetauti eli pulmonaalihypertensio tarkoittaa kohonnutta verenpainetta keuhkojen valtimoissa, laskimoissa tai hiussuonissa. Taudin kuvasi ensimmäisenä lääkäri Ernst von Romberg vuonna 1891[1].

Keuhkoverenpainetaudin oireita ovat muun muassa hengenahdistus, väsymys, yskä ja turvotukset. Hoitamattoman taudin ennuste on huono, ja kuolinsyynä on useimmiten sydämen oikean kammion pettäminen (nk. cor pulmonale). Tauti voi olla itsesyntyinen eli idiopaattinen, jolloin se aiheutuu pienten keuhkovaltimoiden sisäkalvon paksuuntumisesta. Keuhkoverenpainetauti voi olla seurausta myös muista sairauksista, kuten keuhkoveritulpasta tai sklerodermasta.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. von Romberg, E.: Über Sklerose der Lungenarterie. Dtsch Arch Klin Med, 1891-1892, nro 48, s. 197–206. (saksaksi)
  2. Pertti Mustajoki: Keuhkoverenpainetauti (pulmonaalihypertensio) Lääkärikirja Duodecim. 14.1.2009. Terveyskirjasto. Viitattu 6.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.