Keuhkosammal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keuhkosammal
Keuhkosammalta ja sen sukusolupesäkkeistöjä
Keuhkosammalta ja sen sukusolupesäkkeistöjä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Sammalet Bryobionta
Kaari: Maksasammalet Marchantiophyta
Luokka: Maksasammalet Marchantiopsida
Lahko: Keuhkosammalet Marchantiales
Heimo: Keuhkosammalet Marchantiaceae
Suku: Keuhkosammalet Marchantia
Laji: polymorpha
Kaksiosainen nimi
Marchantia polymorpha
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keuhkosammal Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keuhkosammal Commonsissa

Keuhkosammal (Marchantia polymorpha) on keuhkosammalten sukuun kuuluva maksasammallaji.

Keuhkosammal jaetaan kolmeen alalajiin:[2]

  • tunturikeuhkosammal (Marchantia polymorpha subsp. montivagans syn. Marchantia alpestris)
  • rantakeuhkosammal (Marchantia polymorpha subsp. polymorpha syn. Marchantia aquatica)
  • palokeuhkosammal (Marchantia polymorpha subsp. ruderalis syn. Marchantia polymorpha)

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkosammalella on litteä, alustanmyötäinen sekovarsi. Se kasvaa melko isoina ruusukkeina. Sen kahtia jakautuvien liuskojen yläpinta on verkkouurteinen ja siinä on pistemäisiä ilmarakoja. Keuhkosammalen liuskoissa on tumma keskisuoni ja alapinnalla juurtumahapsia. Itulevyt eli itujyväset kehittyvät liuskojen yläpinnalla olevissa maljamaisissa itukoreissa. Keuhkosammal on kaksikotinen ja sen muna- ja siittiöpesäkkeet syntyvät sateenvarjomaisiin pesäkkeenkannattimiin. Munapesäkkeistön kannattimet ovat pitempivartisia ja niiden päässä on liuskainen kilpi, jonka alapinnalle munapesäkkeet eli arkegoniot kehittyvät. Siittiöpesäkkeistön kannattimet ovat lyhyempivartisia ja niiden päässä on lähes yhtenäinen kilpi, jonka yläpinnalle siittiöpesäkkeet eli anteridiot kehittyvät.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkosammalta kasvaa ympäri maailman lauhkeilla ja viileillä alueilla. Se on yleinen koko Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkosammal kasvaa monenlaisilla kosteilla paikoilla kuten lähteiköissä, soilla ja rannoilla sekä paloalueilla ja kulttuuribiotoopeissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1153-4 (PDF), painetussa muodossa ISBN 952-11-1152-6 (nid.). Teoksen verkkoversio.
  2. Ulvinen, T. ja Syrjänen, K.: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6. Teoksen verkkoversio.
  3. Rikkinen, Jouko: Jäkälät ja sammalet suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.