Ketunsara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketunsara
Cleaned-Illustration Carex vulpina.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: vulpina
Kaksiosainen nimi
Carex vulpina
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ketunsara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ketunsara Commonsissa

Ketunsara (Carex vulpina) on lähes koko Euroopassa tavattava sarakasvi. Suomessa se on rauhoitettu ja erittäin uhanalainen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketunsara on mätästävä ja sen teräväsärmäiset varret kasvavat 30–100 cm korkeiksi. Varsien tyvitupet ovat tummanruskeita, lopuksi säikeiksi hajoavia. Ketunsaran lehdet ovat kähes varren pituisia, kapeita ja kirkkaanvihreitä. Alimman tähkän tukilehti on lyhyt tai se puuttuu kokonaan. Kukinto on 3–7 cm pitkä, vaalean- tai tummanruskea, epäsäännöllinen ja monitähkäinen. Hedekukat sijaitsevat tähkän kärjessä ja emikukat sen tyvessä. Tumman punaruskeat tähkäsuomut ovat teräviä ja kalvolaitaisia. Pullakot ovat ruskeita, litteän munanmuotoisia ja suuota syvälovinen. Ketunsara kukkii kesäkuussa. Laji muistuttaa läheisesti revonsaraa (C. otrubae).[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketunsaraa tavataan lähes koko Euroopassa ja paikoitellen myös Aasiassa. Pohjoismaissa laji esiintyy äärirajoillaan. Suomessa ketunsaran arvellaan olevan muinaistulokas. Alkuperäisenä lajia on tavattu ainoastaan Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomesta Pöytyältä. Lisäksi satunnaisesiintymiä tunnetaan eri puolelta maata, muun muassa Helsingistä. Ketunsara on myös sotatulokas.[3][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ketunsara kasvaa yleensä ojanvarsilla. Sitä voi tavata myös kosteilla niityillä, pensaikoissa ja lehtokorvissa. Sotatulokkaana ketunsaraa on tavattu myös satamissa ja varastopaikoilla.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranta, Pertti: Ketunsara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 111.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 12.1.2010.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 548.
  3. a b c Ranta 1997, s. 111.
  4. Den virtuella floran Rävstarr (ruots.) Viitattu 15.3.2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]