Kettu ja pihlajanmarjat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kettu viiniköynnöksen alla.

Kettu ja pihlajanmarjat on Aisopoksen saduista tunnetuimpia. Sadusta on lähtöisin ilmaisu ”happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”.

Tarina on seuraava: Kettu löysi pihlajapuun, ja halusi syödä marjoja. Hän yritti napata niitä puusta, mutta ne ovat liian korkealla. Jonkin aikaa turhaan yritettyään kettu totesi: ”Ne ovat kuitenkin happamia”, ja lähti murheissaan pois. Tarinan opetus on, että ihmiset tapaavat haukkua sellaisia asioita, joita he eivät saa.

Suomessa tarina kertoo pihlajasta, jonka marjat ovat joka tapauksessa happaman makuisia, mutta tarinan alkuperäinen versio kertoi makeista viinirypäleistä. Useimmissa länsimaisissa käännöksissä puhutaan happamista marjoista, mutta alkuperäisessä sadussa tarkoitetaan raakoja tai kypsymättömiä marjoja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kettu ja pihlajanmarjat.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.