Keskustelu:Punaiset prikaatit

Mikä perusteenä käyttää monikko muotoa "Punaiset prikaatit", mielestäni ei ole yleisesti käytetty, "oikea" muoto? Onko kenelläkään parempaa tietoa/perusteita? --PV 27. kesäkuuta 2005 kello 10:07:26 (UTC)

Jaa, minä taas en ole kuullut muuta kuin "monikkomuotoa" käytettävänkään.--ML 27. kesäkuuta 2005 kello 10:13:57 (UTC)

Aivan oikein! Oikea muoto on todellakin "punaiset prikaatit". Hups! --PV 27. kesäkuuta 2005 kello 10:33:43 (UTC)

Varoitus salaliittoteorioista

Kuten olen jo toisessa keskustelussa maininnut, Aldo Moron murhasta on kirjoitettu erittäin monta salaliittoteoreettista kirjaa. Näiden mukaan via Fanin verilöylyyn osallistui, eri versioissa, DDR, CIA, KGB, P2, Mossad, palestiinalaiset, ’ndrangheta, ns Maglianan jengi, mafia ym. Paikalla oli luultavasti myös marsilaisia, irvaili kerran eräs Italian tunnetuimmista historioitsijoista.

Mistä syystä näin on käynyt? Osa selityksestä on ehkä huono omatunto ja häpeä. Italiassa on aika yleinen käsitys että tärkeä syy Moron kuolemaan oli se että ”kukaan” ei oikeastaan tosissaan halunnut häntä takaisin elävänä. Italian perustuslaissa on pykälä jonka mukaan valtion velvollisuus on kaikin tavoin auttaa hengenvaarassa olevia kansalaisiaan. Kuitenkaan monen mielestä valtiovalta ei oikeastaan tehnyt juuri mitään poliittisella tasolla Moron pelastamiseksi. Moron tytär Maria Fida Moro on aika selväsanaisesti ilmaissut mielipiteensä että pääsyylliset hänen isänsä kuolemaan eivät olleet Punaiset prikaatit vaan valtion kristillisdemokraattinen johto, pääministeri Andreotti, sisäministeri Cossiga ja puolueen pääsihteeri Zaccagnini. Aldo Moro uhrattiin poliittisten periaateiden alttarilla ja tästä syystä sekä hän itse että hänen perheensä kieltäytyivät aika tylyin sanakääntein valtiollisista hautajaisista. Paavi sai näin Moron kuoleman johdosta pitää messun kirkossa, jossa oli läsnä maan polittinen johto, mutta vastoin käytäntöä puuttui päähenkilön ruumisarkku.

Toinen tärkeä syy salaliittoteorioiden syntyyn lienee viranomaisten kyvyttömyys löytää Moron vankila jossa hän vietti elämänsä viimeiset 55 päivää, tavallisessa kerrostaloasunnossa Roomassa. Noiden päivien aikana poliisi pysäytti muistaakseni yhteensä 6-7 miljoonaa kansalaista eri puolilla maata, tarkastaakseen heidän paperinsa, autonsa tai asuntonsa. Tämä ei estänyt prikaateja jättämästä kommunikeansa, kaikkiaan yhdeksän, eri paikkoihin Rooman keskustassa. Se ei myöskään estänyt heitä jättämästä Moron ruumiin keskelle kaupunkia, parin sadan metrin päähän kristillisdemokraattien ja kommunistipuolueen päämajoista. Tässä siis onnistuivat aseellisen väkivallan amatöörit, järjestö jonka jäsenet olivat pääasiassa entisiä tehdastyöläisiä vahvistettuna pienellä määrällä opiskelijoita jotka ottivat tauon opinnoistaan tehdäkseen vallankumouksen. Monien mielestä tämä ei yksinkertaisesti voinut (eikä saanut) olla mahdollista. Kaiken takana täytyi olla suuri salaliitto, kansainvälinen tietysti.

Tämä kaikki on johtanut siihen että metsän täydeltä salaliittoteoreetikkoja on tullut esille jälkeenpäin tarjoten kirjakauppojen hyllyiltä ja television kanavilta mitä merkillisimpiä selityksiä siitä mitä ”todella” tapahtui ja miksi. Valitettavasti tästä porukasta löytyy myös entisiä parlamentaarikkoja, jotka poliittisen uransa päätettyään ovat jatkaneet ”tutkimuksiensa” tulosten julkaisemista. En viitsi arvailla mitään heidän motiiveistaan. Toteanpa vain että he ovat julkaisseet Punaisista prikaateista ja erityisesti Moron sieppauksesta, satoja sivuja puuta heinää. Jotkut julkaistuista väitteistä ovat aika älyvapaita. Ehkä tunnetuin näistä ”tutkijoista” väitti kerran lukeneensa kaikki Moron tapauksen oikeudenkäyntien ja parlamentaaristen tutkimuskomiteoiden pöytäkirjat kannesta kanteen. Muuan ilkeä reportteri rupesi laskemaan, ja päätyi tulokseen että kyseinen urakka olisi vaatinut 22 vuotta vuorokauden ympäri lukemista.

Mitä tällä haluan sanoa? Ehkä että Occamin partaveitsi on tässäkin yhteydessä parempi ratkaisu kuin salaliittoteorioiden usein järjenvastainen "logiikka". Via Fanin ja via Stresan risteyksessä 16. maaliskuuta 1978 Aldo Moron saattuetta odottivat Punaiset prikaatit. Järkevä kysymys ei ole ketä muita paikalla oli, vaan se miten tämä entisten tehdastyöläisten hyökkäys suunniteltiin, ja miksi se onnistui. Toinen tärkeä kysymys on miksi ”Operaatio Fritz” (prikaatien oma nimitys) kokonaisuudessaan epäonnistui, valtiovallan kieltäydyttyä vankien vaihdosta. Entiset operaatioon osallistuneet prikaatilaiset kuten Prospero Gallinari ja Valerio Morucci ovat yksityiskohtaisesti selvittäneet miten lopulta jouduttiin siihen tilanteeseen, jota kukaan ei halunnut, jossa Moron kuolemantuomio oli pantava toimeen vaikka se itse asiassa merkitsi prikaateille tappiota. Gallinari vastasi kerran haastattelussa hyvin lyhyesti kysymykseen siitä mitä Moron teloittaminen merkitsi Punaisille prikaateille: ”Me hävisimme!”. Morucci taas selvitti samassa yhteydessä miksi ei vaihtoehtoa ollut: ”Jos Moro olisi vapautettu, Punaiset prikaatit olisi hajonnut kuukaudessa. Olisi noussut esille kysymys: Oliko Moron sieppaaminen oikein? Tapoimme viisi miestä, saadaksemme mitä, ei mitään?” /Capannoreso (keskustelu) 19. marraskuuta 2019 kello 08.30 (EET)