Keskustelu:Puhetoimitus

Historiaa

Koitin pikaisesti tarkistaa tuon mainitun Bühler-viittauksen. Todellakin, kirjassaan die Axiomatik der Sprachwissenschaften (1933) [omani vuoden 1969 painos, jossa Elisabeth Strökerin kirjoittama esipuhe ja kommentaari. Myös sivunumerot ovat siitä ja hakasulkeissa tulee olemaan alkuperäisen painoksen sivunumerot, joita en kuitenkaan kykene varmistamaan] käyttää käsitettä Sprechhandlung. Toki voidaan olla montaa mieltä tuleeko sitä millään tavalla liittää kyseiseen artikkeliin sillä Bühler kirjoittaa käsitteen taustoista seuraavaa:

W.[ilhelm] von Humboldt sagt energeia und ergon, de Saussure hat den im Französischen lebendigen Unterschied von la parole und la langue (englisch speech und language) zum terminologischen Diakritikon einer linguistique de la parole und einer linguistique de la langue zu erheben versucht. Im Deutschen dürften für dasselbe die Komposita Sprechhandlung und Sprachgebilde angebracht sein. (s. 49 [41])

Toisin sanoen, kuvaamaan samaa jaottelua johon Ferdinand de Saussure käytti ranskaksi käsitettä parole Bühler käyttää Sprechhandlung käsitettä. Tällä logiikalla myös Saussuren parole käsite tai Humboldtin energeia kuuluisivat mukaan.

Mitä Bühler sitten tarkoittaa sanallaa Handlung selviää myöhemmin samasta kappaleesta. Hän kirjoittaa miten puhe samoin kuin muukin ruumiillinen liike on toimitaa, jota voidaan tarkastella. "Und genau das ist es, was der Psychologe eine Handlung nennt." (s. 59 [48]) Tätä aiemmin Bühler pohtii puheaktin ja puhetoimituksen välistä rajankäyntiä. Hän katsoo, että puheakti on yksi yksittäinen ilmentymä yleisemmästä puhetoiminnan teoriasta (Theorie der Sprechhandlung). Siten Bühlerin Sprechhandlung onkin kaiketi lähempänä saussurelaista dikotomiaa parolen ja languen välillä, jonka tarkoituksena on tarkastella niitä psykologisia ilmiöitä joita kielenkäyttäjä käyttää puhuessaan. Toki voidaan pohtia oliko Bühler edes ensin koko käsitteen kanssa sillä hän lainaa kirjassaan A. A. Grünbaumin kirjoitusta Sprache als Handlung edeltävältä vuodelta (1932). Valitettavasti artikkelia eikä sitä sisältävää teosta löydy mistään, mutta varmistettavasti se on olemassa ja löytyy vaikkapa täältä [1]. Voipi olla, että Bühler käsittelee asiaa teoksessaan Sprachtheorie vuodelta 1934, mutta en ole vielä jaksanut avata teosta, joten tältä erää tähän. (--78.27.78.126 6. tammikuuta 2010 kello 19.33 (EET))

Asia alkoi kiinnostamaan, joten tarkistin hieman tarkemmin nyt tätä puheaktien historiaa. Selväähän on, että voidaan pohtia mitä lopultakin sitten pidetään puheaktiteorian elimellisenä osana siten, että se on eräänlainen "välttämätön ehto" puheaktiteorialle, mutta näyttää varsin selvältä yhtä kaikki, että tämä historia osuus on ainakin 1900-luvun puolella melko lailla pahasti hakoteillä. Ahti-Veikko Pietarinen kirjoittaa artikkelissaan Semantiikan historia Suomessa (teoksessa Pajunen Anneli ja Hannu Tommola (toim.) XXXII Kielitieteen päivät Tampereella 19.-20.5. 2005. Tampere University Press, 2006) aihetta sivuten ja mainitsee alaviitteessä 10 sivulla 108, etteivät Austin ja Searle olleet millään muotoa ensimmäiset puheakteista kirjoittaneet. Tältä osin Pietarinen viittaa saksalaiseen Philipp Wegenerin kirjaan Untersuchungen über die Grundfragen des Sprachlebens (1885) sekä Walter Schmitzin artikkeliin Gerrit Mannourij'ista. Artikkelissaan Schmitz esittää, että Mannourij olisi jo viimeistään 1920-luvulla esittänyt varsin systemaattisesti samaa mitä Austin noin kolmeakymmentä vuotta myöhemmin. Samalla ainakin tuon Bühlerin voi heittää romukoppaan sillä esimerkiksi vuoden 1922 kirjassaan Mathesis en Mystiek Mannourij toteaa kirjan tavoitteeksi: "Maar oneindig verscheiden in wat taal taal maakt: schoonheid en waarheid. En zo zijn alle taaldaden verscheiden: in schoonheid en in waarheid, in emotie en in indikatie." Tässä sana taaldaden kääntyy ainakin saksaksi Mannourij'n myöhemmissä artikkeleissa Sprachakt-sanaksi, joten siinäpä moinen esiintyy jo 1920-luvulla. Tällaista näkemystä tukee myös Schmitz artikkelissaan. Valitettavasti ainakaan itselläni ei ole mitään mahdollisuutta päästä käsiksi Mannourij'n kaksiosaiseen Handboek der analytische significa (1947/1948) josta kävisi varmaankin ilmi miten paljon samankaltainen Austinin teoria on suhteessa Mannourij'hin.

Tästä huolimatta puheaktiteorian historiasta kirjoittaminen on vaikeaa mikäli ei määritellä sitä, mitä pidetään puheaktiuden perusmääritelmänä. Mikäli puheen sosiaalinen voima, jolla voidaan vaikuttaa kuulijaan sekä muihin on tällainen silloin varmasti voidaan palata ajassa vielä huomattavasti taaksepäin, vaikkapa Ciceron oppeihin puhujalle. Toisaalta myös common law -maiden oikeusoppineet ovat varmasti, kuten Austin kirjassaan toteaa, pohtineet aihetta jo huomattavasti ennen Austinia. Tämänkin selvittäminen vaatisi kattavaa tutustumista aiheesta käytyyn keskusteluun niiltä 500 vuodelta, jotka järjestelmällisesti edeltävät Austinin puheaktimuotoilua. Siksi olisikin ehkä loogisempaa joko siirtää koko historia osa omaan kirjoitukseensa, joka käsittelisi mahdollisia kehityslinjoja tai sitten luovuttaisiin kokonaan prioriteetin ajatuksesta ja keskityttäisiin niiden ajatuksellisten rakenteiden tarkasteluun, jotka edelsivät varsinaista teoriaa Austinin toimesta. (--78.27.78.126 19. tammikuuta 2010 kello 15.32 (EET))

Puhetoimitus

Johdanto toteaa, ettei puhetoimituksella todeta asiantiloja vaan muutetaan niitä. Kuitenkin esimerkiksi Searlen esittelemät epäsuorat puhetoimitukset esittävät esimerkkejä, joissa suoranaisesti todetaan jotain asiantilasta, mutta joiden avulla samalla implikoidaan tekoa. Tällaisia ovat esimerkiksi Searlen esimerkkikeskustelu, jossa vastaus kysymykseen siitä lähteekö keskustelun toinen osapuoli elokuviin on "Minulla on huomenna tentti." Tällaisenäänhän puhetoimitus on pelkkä toteamus asiantilasta, mutta koska Searle omaksuu Gricen yhteistoiminnan maksiimin osaksi omaa puhetoimitusten teoriaansa voi tentti-lauseen toteaja olettaa, että toinen keskustelun osapuoli olettaa kielellisen kontribuution olleen oleellinen käydylle keskustelulle, jolloin asian tilaa koskevalla lauseella voidaan toteuttaa puheen teko.

Konstatiivit ja performatiivit

Mielestäni pitäisi tuoda selkeämmin esiin, että Austin itse asiassa luopuu konstatiivin käsitteestä luentojensa loppupuolella. Alkuunhan Austin olettaa jaottelun tarpeelliseksi, koska kuvittelee erillisten sääntöjen soveltuvan performatiiveihin ja konstatiiveihin, mutta hän havaitsee tämän eron tarpeettomaksi. Mitä tulee puheen onnistumisehtoihin olisi ehkä parempi puhua siitä miten ehdot vaihtelevat sosiaalisesti eivät suoranaisesti kulttuurisesti. Esimerkiksi äiti voi antaa lapselleen käskyn siivota huone, mutta lapsen toimittamana tämä käsky ei toimi huolimatta siitä, että molemmat jakavat saman kulttuurin. Kyse on puheen teolle vaadittavasta sosiaalisesta voimasta, kuten Austin huomauttaa. Tähän liittyy myös Austinin esimerkki siitä, ettei satunnainen ohikulkija voi antaa laivalle nimeä, vaikka hän aivan oikeaoppisesti rikkoisikin pullon laivan keulaan. Kyse ei siten avioliiton kohdalla ole de facto kulttuurin eroista vaan laki-instituutiolla toteutetusta sosiaalisesta voimankäytöstä, joka mahdollistaa sen piirissä oleville tietyt toiminnat samalla kun se kieltää toiset.

Lausumien jaottelu

Koska itse yläotsikossakin on varsin soveltavasti suomennettu Austinin käyttämä käsite puhetoimitukseksi niin kyllä lokuutio ja sen johdannaisetkin tulisi tällöin kääntää. Englannin sanahan tulee ranskan sanasta locution ja sitä kautta latinasta, käsittääkseni. Englanniksi locution tarkoittaa tietyn henkilön persoonallista tapaa puhua, henkilön tai puhujajoukon puhuntaa. Etuliitteet il- ja per- taasen ovat perinteisiä sananjohdoksia englannissa. Per- tarkoittaa jonkin kautta, mutta myös todella tai perinpohjin, mutta Austinin tarkoittamassa mielessä nimenomaisesti puhunnoksen kautta, sen avulla per-locution. Il- taasen on sama kuin in-, mutta koska prefiksiä edeltävä sana alkaa l-kirjaimella se muuttuu tähän muotoon. In-etuliite samoin kuin sanakin tarkoittavat samaa asiaa, jossain. Toisin sanoen, puhunnassani, in+locution. Näin myös Austin asian määrittelee todetessaan, että teko toteutetaan osana puhuntaa. Tarjoamalla suomalaiset vastineet sanoille tehtäisiin nämä käsitteet samalla tavoin selkeäksi kuin ne ovat englanninkielisille lukijoille -- näin siis jos kääntämään käsitteitä ruvetaan.

--78.27.78.126 27. marraskuuta 2009 kello 13.55 (EET)

Muokkaa rohkeasti itse, mieluiten lähteet ilmoittaen. Asiantuntija-apua kaivataan tällaisissa artikkeleissa kipeästi. --Hrrkrr31 27. marraskuuta 2009 kello 14.08 (EET)

Valitettavasti minulla ei juuri nyt ole tarvittavia lähteitä käsillä ja muistiinpanoissani ei ole tarkkoja sivunumeroita, joten hetkoinen pienoinen menee asian tarkistamiseen. Koitan muistaa palailla aiheen tiimoille kun seuraavaksi vierailen kirjastossa, jossa voin viittaukseni tarkistaa. --78.27.78.126 27. marraskuuta 2009 kello 15.34 (EET)