Keskustelu:Eksistentialismi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
En ole filosofi, mutta eikö lause "ihmisen olemus on hänen olemassaolonsa eli olemuksettomuutensa" ole jotenkin pielessä? Jos "olemuksettomuus" luetaan olemukseksi, silloin ihminen on yhtä aikaa olemukseton ja olemuksellinen, tai pikemminkin pomppii loputtomasti noiden kahden välisessä silmukassa: olemuksettomana hänellä olisi olemus (olemuksettomuus), jolloin hän ei enää olisikaan olemukseton, jolloin hänellä ei enää olisi myöskään olemusta, jolloin hän jälleen olisi olemukseton,... ad infinitum.
Olisiko kenties "ihmisen olemus on hänen olemassaolonsa (eksistenssinsä) olemuksettomuus" parempi? --Uusijani 10. joulukuuta 2007 kello 12.21 (UTC)