Keskinäinen yhtiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keskinäinen yhtiö on vakuutusyhtiö, jossa omistajan valtaa käyttävät vakuutuksenottajat sekä erikseen määrätyn takuupääoman omistajat. Keskinäinen yhtiö muistuttaa muodoltaan osuuskuntia. Vakuutusyhtiöiden toinen päämuoto ovat osakeyhtiöt, joiden omistajina ovat osakkeenomistajat.

Keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaita ovat vakuutuksenottajat. Heillä on yhtiökokouksessa kullakin yksi ääni, ellei yhtiöjärjestyksessä ole muuta määrätty. Äänioikeus voi yhtiöjärjestyksessä määräytyä myös vakuutusmaksujen määrän mukaisesti.

Keskinäisellä yhtiöllä voi olla myös maksettua omaa pääomaa jota kutsutaan takuupääomaksi. Yhtiökokouksissa näiden takuuosuuksien omistajien äänimäärä on rajoitettu. Suomen vakuutusyhtiölaisäädännössä takuuosuuksien omistajien äänimäärä saa olla korkeintaan yksi kymmenesosa yhtiökokouksessa edustetusta äänimäärästä. [1]

Keskinäisen yhtiön voitonjako tapahtuu antamalla vakuutuksenottajille maksunalennuksia tai –palautuksia taikka maksuttomia lisäetuja.[2]

Keskinäisen vakuutusyhtiön nimessä on oltava sanat "keskinäinen", "vakuutus" ja "yhtiö". Julkisen keskinäisen vakuutusyhtiön nimessä on lisäksi oltava sana "julkinen" tai lyhenne "jy", joka vastaa sanoja "julkinen yhtiö".[3]

Keskinäinen yhtiö on eräs maailman yleisimmistä vakuutusyhtiömuodoista. Suomessa suurimpia keskinäisiä vakuutusyhtiöitä ovat Tapiola, Fennia, Lähivakuutus, Turva, Pohjantähti sekä eläkevakuutusyhtiöt Ilmarinen, Varma ja Etera.

Keskinäisten yhtiöiden kansainvälisenä yhteistyöjärjestönä toimii AISAM (Association Internationale des Sociétés d’Assurance Mutuelle).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katriina Lehtipuro, Irene Luukkonen, Lea Mäntyniemi: Vakuutuslainsäädäntö. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2004. ISBN 952-9770-79-0.
  • Jukka Rantala, Teivo Pentikäinen: Vakuutusoppi. Suomen Vakuutusalan Koulutus ja Kustannus, 2003. ISBN 952-9770-71-5.
  • Mikko Reinikainen, Jussi Pelkonen, Kari Lydman: Uusi osakeyhtiölaki. Tietosanoma Oy, 2007. ISBN 978-951-885-260-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lehtipuro sivut 39-40
  2. Rantala-Pentikäinen, sivu 119
  3. Reinikainen–Pelkonen–Lydman, s. 34

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]