Kesäloma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tukholmalaislapsia kesänvietossa Fredhällsparkenissa 1946.

Kesäloma on peruskoululaisten, opiskelijoiden ja monien työpaikkojen loma. Työntekijöiden oikeudesta lomaan säädetään vuosilomalaissa. Kouluissa kesäloma on useimmissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa vuoden pisin loma.

Suomen koulujen kesäloma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen peruskouluissa ja lukioissa kesäloma alkaa viikon 22 lauantaina eli vuodesta riippuen joko toukokuun lopussa tai kesäkuun alkupäivinä. Kesäloma on pisin loma lukuvuodessa. Viimeisenä päivänä ennen lomaa pidetään kouluvuoden päättäjäiset, jolloin oppilaille jaetaan myös mahdolliset todistukset. Kesäloma loppuu elokuun puolivälissä. Tähän vaikuttavat myös tulevan lukuvuoden muiden lomien pituudet.

Kesäloma erottaa toisistaan eri lukuvuodet. Sen jälkeen koululaiset siirtyvät joka vuosi aina seuraavalle vuosiluokalle, paitsi jos heidät muiden syiden tai huonojen oppimistulosten vuoksi jätetään luokalle.

Vuoteen 1970 saakka Suomen kansa- ja oppikouluissa kesälomaa olivat kesä-, heinä- ja elokuu kokonaisuudessaan. Kouluun palattiin vasta syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä. Syyslukukauden 1971 alusta Suomen kouluissa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon eli lauantait tulivat eräin poikkeuksin vapaapäiviksi (aikaisemmin ne olivat olleet lyhyitä päiviä). Jotta koulupäivien lukumäärä vuodessa ei olisi vähentynyt kovin paljon, lyhennettiin samalla kuitenkin kesälomaa loppupäästä ja koulu alkoi jo elokuussa. Koulupäivien määrä vähentyi entisestä noin kahdestasadasta noin sataanyhdeksäänkymmeneen. 1990-luvulla päätösvalta koulujen lomista siirrettiin osittain kunnille, kuitenkin siten, että nykyisen asetuksen mukaan kaikissa kunnissa kevätlukukausi päättyy viikon 22 lauantaina. [1] Tämä merkitsi samalla, että useimpina vuosina koulua käydään vielä muutama päivä kesäkuun alussa. Vuonna 2014 viikon 22 lauantai on 31. toukokuuta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/1998085 Perusopetusasetus (852/1998), 7 §