Kerrynbeagle
| Kerrynbeagle | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Irlanti |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika |
1500-luku[1]/1700-luku[2] 1794 (virallinen rekisteri) |
| Alkuperäinen käyttö | jäljestyskoira |
| Nykyinen käyttö | jäniksen, hirven ja ketun metsästys, perhekoira[1] |
| Elinikä | 11–12 vuotta[1] |
| Muita nimityksiä | Kerry Beagle, An Pocadán Ciarraíoch, Pocadán, Gadhar, Kerry Hound, Kerrynjäniskoira |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu IKC: Hound |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–27 kg |
| Säkäkorkeus | 56–66 cm |
| Väritys | black & tan, blue & tan, ruskea-valkoinen ja tricolor |
Kerrynbeagle (engl. Kerry Beagle, iiriksi Pocadán Ciarraíoch) joka tunnetaan myös nimellä kerrynjäniskoira, on irlantilainen koirarotu, jonka Irish Kennel Club on virallisesti tunnustanut.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Desmond Morriksen mukaan kerrynbeagle ei ole tyypiltään eikä varsinkaan kooltaan beagle, minkä vuoksi hän pitää nimitystä "kerrynajokoira" (Kerry Hound) rodulle sopivampana.[2] Se on keskikokoinen, lyhytkarvainen, leveäpäinen ja pitkäkorvainen ajokoira. Sen rakenne on monia englantilaisia ajokoiria kevyempi. Yleisin väri on black & tan, mutta myös ruskea-valkoinen, sinitäplikäs ruskein merkein ja kolmivärinen (tricolor) hyväksytään.[3] Säkäkorkeus on 56–66 cm[2] (keskimäärin 61 cm)[3] ja paino 20–27 kg[1].
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on nopea[2] ja sisukas. Se tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Sillä on voimakas metsästysvietti, mutta siitä saa myös hyvän seurakoiran. Sen liikunnantarve on runsas, ja se vaatii päivittäin tavallisten lenkkien lisäksi mahdollisuuden vapaana juoksemiseen.lähde?
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerryn kreivikunnasta kotoisin oleva[1] kerrynbeagle on yksi vanhimmista irlantilaisista koiraroduista[3], ja sen uskotaan polveutuvan vanhasta rodusta nimeltä southern hound[3]. Sen alkuperä juontanee juurensa kelttienvinttikoiraan Irlannin ensimmäisten kelttiasutusten aikoihin, ja keskiajalla myös manner-Euroopan ajokoirat vaikuttivat sen perimään. Vanhoissa irlantilaissa kirjoituksissa mainittu gadhar saattoi olla rodun suora esi-isä.[3] Ryanin perhe Limerickin kreivikunnassa on kasvattanut rotua 1700-luvulta 1900-luvulle asti. Perheen esi-isä haki alkuperäisen jalostusmateriaalin Lounais-Ranskasta noin 1730-luvulla, joten tärkein kantarotu lienee ollut ariègenajokoira. Myös varhainen vihikoira tai sen edeltäjä lienee vaikuttanut kerrynbeaglen perimään.[2]
Rodun viralliset sukutaulut johtavat vuoteen 1794 asti.lähde?
Vuonna 1847 puhjennut nälänhätä harvensi kantaa huomattavasti.[3]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sanan beagle uskotaan tulleen irlantilaisesta termistä beag ("pieni"). Nykyisin beagle on irlanniksi pocadan, joka viittaa sen käyttöön metsästyskoirana.[3]
Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin rotua, joka tunnettiin tuolloin nimellä gadhar, käytettiin vain saaliin jäljittämiseen ja liikkeelle ajamiseen kookkaampien irlanninsusikoirien hoitaessa sen jälkeen ajon ja kiinni saamisen. Se jalostettiin jäniksen ja hirven ajoon, mutta nykyisin sitä on käytetty myös ketun metsästykseen.[2]
Vaikutus nykyisiin rotuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa Yhdysvaltoihin muuttaneista irlantilaisista siirtolaisista vei uuteen maahan mukanaan kerrynbeagleja, jotka vaikuttivat siellä sekä amerikankettukoiran että mustaruskean pesukarhukoiran kehitykseen.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cunliffe, Juliette (2001): Encyclopedia of Dog Breeds. Parragon. ISBN 0-7525-6561-3.
- Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Becker, I. (2013). Hunderassen - Alle Hunderassen dieser Welt (eBook). Kai Bruchmann. ISBN978-3-00-037374-9.
- ↑ a b c d e f g Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 69. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g Native Breeds of Ireland: Kerry Beagle. Irish Kennel Club. Haettu 6.8.2013.
