Kenttäpuhelin
Wikipedia
Kenttäpuhelimet ovat sodankäynnin olosuhteiden vaatimusten mukaisia, sotilaskäyttöä varten suunniteltuja siirrettäviä puhelimia. Niitä voidaan käyttää laitteen omalla paristolla (LB - local battery), puhelinkeskuksen virralla eli keskusparistolla (CB - central battery) tai erillisellä virtalähteellä.
Kenttäpuhelimia käytettiin ensimmäisen kerran ensimmäisessä maailmansodassa joukkojen johtamiseen, jolloin se korvasi tehokkaampana viestintäkeinona muun muassa lipuilla viittomisen ja lennättimen. Ensimmäisissä kenttäpuhelimissa oli oma kammella pyöritettävä generaattori, jolla puhelin synnytti virran käsikäyttöiseen puhelinkeskuksen hälyttämiseksi. Vastaavaa tekniikkaa käytettiin 1910-luvulta aina 1960-luvulle saakka.
Jo yli sata vuotta vanhasta tekniikasta huolimatta kenttäpuhelimen etuina on edelleen yksinkertainen luotettava rakenne ja helppokäyttöisyys. Yksinkertaisimmillaan puhelinyhteyden muodostamiseen ei tarvita kuin kaksi kenttäpuhelinta paristoineen ja riittävästi parikaapelia. Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin kenttäviestintä oli hyvin pitkälti riippuvainen maastoon rakennetuista analogisista puhelinlinjoista. Kenttäpuhelinyhteyksien rakentaminen ja huoltaminen on hidasta eikä niitä ole nykyaikaisen liikkuvan sodankäynnin aikakaudella enää suuressa määrin mahdollista käyttää. Nykyään kenttäviestijärjestelmät on toteutettu digitaalisesti radiolinkein ja valokaapeliyhteyksin. Kenttäpuhelimista on tullut yksi osa suurempaa kokonaisuutta
[muokkaa] Museoita ja näyttelyitä
Kenttäpuhelinkeskuksia on nähtävissä mm. Viestimuseossa, Viestivarikon museossa sekä Pietarissa Tykistön, pioneeri- ja viestijoukkojen sotahistoriallisessa museossa, johon viitattiin aikaisemmin Leningradin ja nykyään Pietarin tykistömuseona.
[muokkaa] Suomen puolustusvoimien kenttäpuhelimia
- TA-57, neuvostoliittolainen kevyt bakeliittikuorinen kenttäpuhelin, jota voidaan käyttää myös puhelinkeskuksen virralla
- P78, suomalaisvalmisteinen tekniikaltaan ruotsalaisen L. M. Ericssonin suunnittelun mukainen alumiinikuorinen kenttäpuhelin.
- P90, ranskalaisvalmisteinen jääkäriprikaatin YVI-1- ja valmiusprikaatin YVI-2-viestijärjestelmien muovikuorinen kenttäpuhelin.
- ET-10
