Kenneth J. Gergen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kenneth J. Gergen (s. 1935) on sosiaalipsykologian teoreetikko ja Swarthmore Collegen tutkimusprofessori. Gergen on julkaissut lukuisia teoksia sosiaalipsykologian aloilta ja toiminut vierailevana tutkijana ja professorina kymmenissä yliopistoissa Yhdysvalloissa sekä muun muassa Argentiinassa, Japanissa ja Euroopan eri maissa. Hän on tutkinut sosiaalipsykologiatieteen teoreettisia perusteita (erityisesti sosiaalista konstruktionismia, relationaalista tietoa ja tietämistä, dialogisuutta sosiaalisissa käytännöissä (organisaatioissa, terapiassa ja kasvatuksen alueilla).

Sosiaalipsykologisen tiedon historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gergen kirjoitti itsensä sosiaalipsykologian teoreettiseen keskusteluun vuonna 1973 julkaisemallaan artikkelilla sosiaalipsykologian tiedeluonteesta. Artikkelissaan Social Psychology as History hän väitti sosiaalipsykologisten 'lainalaisuuksien' ja säännönmukaisuuksien olevan historiallisesti muuttuvia ja sosiaalipsykologisen tiedon olevan luonteeltaan aktiivista eli muokkaavan tutkimiaan tutkimuskohteita sekä käsityksiä yhteiskunnasta.[1].

Sosiaalinen konstruktionismi kasvatuksen ja pedagogiikan käytännöissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gergen on esittänyt kasvatuksellisten ja pedagogisten käytäntöjen rikastamiseksi sosiaalisen konstruktionismin teoriaan perustuvia periaatteita[2] Jäljessä olevat periaatteet eivät perustu tajunnan ja todellisuus (tai yksilön ja maailman) väliselle erolle (tai niin sanotulle dualismille, vaan yksilön olemiselle maailmassa erilaisissa vuorovaikutussuhteissa ja -tilanteissa. Sosiaalisen konstruktionismin pedagogisissa sovellutuksissa korostetaan vuorovaikutussuhteita, ajatusten jakamista ja yhdessä tekemistä kuten monissa jaetun asiantuntijuuden malleissa (ks. [2],[3]).[3]

* Monologista dialogiin

Toisin kuin opettajan tai muun asiantuntijan tai auktoriteetin yksinpuheluun perustuvassa pedagogiikassa, sosiaalisen konstruktionismin pohjalta kehitetyssä kasvatuksessa olennaista on kasvatustapahtuman osallisten keskustelu ja vuorovaikutus. Esimerkki tällaisesta lähestymistavasta on Paulo Freiren teoksessaan Sorrettujen pedagogiikka kehittämä dialoginen pedagogiikka.[4]

* Eristetystä relationaaliseen rationaalisuuteen

Yksilölliselle oppimiselle perustuvissa eristävissä (isolated) pedagogisissa malleissa tehdään yleensä ero opettajan ja oppilaan välille siten, että opettaja opettaa ja ohjaa sekä tietää ennalta sen, mitä oppilaan pitäisi oppia. Sosiaaliselle konstruktionismille perustuvissa ajattelutavoissa painotus on yhteistoiminnallisuudessa eli yhteistoiminnallisessa oppimisessa. Yhteinen opiskelu ja oppiminen tapahtuu niin opettajan ja oppilaiden kuin vertaisten välillä sekä erilaisten median välittämänä. [5]

* Opetussuunnitelmista kulttuurisiin kriteereihin

Yksilölliseen oppimiseen ohjaavissa pedagogisissa ajattelu- ja menettelytavoissa oppijan suoritusta arvioidaan ennalta päätetyin kriteerein, jotka on yleensä kirjoitettu opetussuunnitelmiin tai niiden perusteisiin, tai muihin vastaaviin asiakirjoihin. Ongelmana on se, että näiden kriteerien ennaltamääräytyneisyys ja oppijakoisuus muodostaa keinotekoisen kuilun koulutiedon ja sitä ympäröiden kulttuurin välille. Siksi tarvitaan pedagogisia malleja, joissa huomioidaan opiskelun ja oppimisen tilannesidonnaisuus ja 'paikallistuneisuus' [4] sekä yhteisöllisyys ja sitoutuminen[6] (ks. myös julkinen sosiologia, kriittinen pedagogiikka).

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toward Transformation in Social Knowledge. New York: Springer-Verlag, 1982 (2. painos London: Sage, 1994). ISBN 978-0387906737
  • Historical Social Psychology. Hillsdale, NJ: Erlbaum, 1984 (toim. M. Gergenin kanssa). ISBN 978-0898593495
  • The social construction of the person. New York: Springer-Verlag, 1985 (toim. K. E. Davisin kanssa). ISBN 978-0387960913
  • The saturated self, Dilemmas of identity in contemporary life. New York: Basic Books, 1991 (2. painos 2001). ISBN 0-465-07186-4
  • Therapy as social construction. London: Sage (1991). (toim. S. McNameen kanssa). ISBN 978-0803983021
  • Realities and relationships, Soundings in social construction. Cambridge, Harvard University Press, 1994. ISBN 978-0674749306
  • Relational responsibility. Thousand Oaks, CA.: Sage. 1999 (S. McNameen kanssa). ISBN 978-0761910930
  • An invitation to social construction. London: Sage, 1999 (2. painos 2009). ISBN 0-8039-8377-8
  • Social Construction in Context. London: Sage, 2001. ISBN 0-7619-6545-9
  • Therapeutic realities, collaboration, oppression and relational flow. Chagrin Falls, OH: Taos Institute Publications, 2006. ISBN 978-0788021664
  • Relational Being. New York: Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0195305388
  • Playing with Purpose: Adventures in performative social science. Alta Mira Press, 2012 (M. Gergenin kanssa). ISBN 159874546-8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gergen, Kenneth J. (1973). Social Psychology as History. Journal of Personality and Social Psychology 26 (2), 309–320 [1]
  2. Gergen, Kenneth (2001). From Mind to Relationship: The Emerging Challenge. http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/From_Mind_to_Relationship.pdf
  3. Gergen, Kenneth: Social Construction and Pedagogical Practice http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/Social_Construction_and_Pedagogical_Practice.pdf
  4. Gergen, Kenneth (2001). From Mind to Relationship: The Emerging Challenge. http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/From_Mind_to_Relationship.pdf
  5. Gergen, Kenneth (2001). From Mind to Relationship: The Emerging Challenge. http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/From_Mind_to_Relationship.pdf
  6. Gergen, Kenneth (2001). From Mind to Relationship: The Emerging Challenge. http://www.swarthmore.edu/Documents/faculty/gergen/From_Mind_to_Relationship.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]