Kenkä

Kävelykengät.

Kenkä on nauhalla, soljella tai vastaavalla kiinnitettävä tai avonainen jalkine.

Historia

Varhaisimmat jonkinlaiset kenkiin viittaavat löydökset ovat Missourista 8000 eaa. Egyptiläiset maalaukset ja Alpeilta löytynyt jäämies todistavat kenkiä olleen jo 3300 eaa. Ennen 1000-lukua erityyppisiä sandaaleja käyttivät muun muassa kreikkalaiset, joille kenkien käyttö oli varallisuuden ja aseman tunnus. Roomalaisten sandaaleista puolestaan kehittyi yksinkertaisia saappaita. 1100-luvulla keltit käyttivät nahkatossuja, jossa oli sisäpuolella turkki lämmittämässä.

Keskiajalla kengissä saattoi olla jopa puolimetriset suipot kärjet. Korkokengät keksittiin. 1500-luvulla tulivat muotiin kävelykelvottomat, jopa puoli metriä korkeat korokepohjat, chopinet. 1600-luvulla yleistyivät kengännauhoilla kiristettävät kengät. Ranskan kuningas Ludvig XIV käytti korokepohjakenkiä villiten Euroopan hovit.

1700-luvulla kenkäteollisuus kehittyi ja sarjatuotanto alkoi. Ensimmäiset kenkätehtaat perustettiin ja samoin ensimmäinen kenkäkauppa avattiin Bostonissa. 1900-lukua lähestyttäessä keksittiin muun muassa urheilukengät ja kenkien valmistus helpottui ompelukoneen keksimisen ansiosta. Kenkämuoti vaihteli 1800-luvulta 1900-luvulle kreikkalaistyyppisistä sandaaleista korkealle napitettaviin saappaisiin.

1900-luvun alussa naisten hameet olivat niin pitkiä, että kengistä näkyi useimmiten vain kärjet. Mustat saappaat olivat yleisimpiä, miehillä mustat nahkakengät. Hameiden lyhentyessä ja kaventuessa kenkiin tulee värejä ja malleista avoimempia. 30-luvulla synteettiset materiaalit mahdollistivat uudenlaisia malleja. Toinen maailmansota rajoitti nahan saantia ja tuolloin kangas ja keinomateriaalit yleistyivät kengissä. 1950-luvulta lähtien korkeakorkoiset avokkaat yleistyivät naisilla. Muovi ja vinyyli yleistyvät materiaaleina 60-luvulle tultaessa, miesten kenkämallistokin alkoi monipuolistua. Diskomuoti toi korokepohjat miesten kenkiin. 80-luvulle tultaessa kengät mataloituvat ja urheilumuoti sekä kirkkaat värit olivat suosittuja teemoja. 90-luvulla kehiteltiin runsaasti erilaisia malleja tossuista ja saappaista. Eri aikakausien kierrätys toi käyttöön muun muassa 70-luvun korkeita pohjia.

Suomessa maaseutuväestön perinteiset jalkineet olivat tuohivirsut. Virsut valmistettiin punomalla tuohisuikaleista. Suutarit tekivät kylissä kenkiä ”mittatilaustyönä” vielä pitkälle 1940-luvun jälkeenkin. Pitkävartiset saappaat miehillä ja varsikengät naisilla olivat pitkään yleisesti käytössä. Matalat kengät alkoivat Suomessakin yleistyä kaupungeista käsin 1950-luvulla.

1960- ja 1970-luvulla kenkien valmistus alkoi siirtyä halvan työvoiman maihin. Erityisesti lenkki- ja urheilukenkiä tuotetaan Itä-Aasiassa. Eurooppaan jäi vain pieni ”kotimarkkinateollisuus”.

Kenkien koot ilmoitetaan kengännumeroilla.

Kengän rakenteet

Reunoskenkä on parhaita mutta kalleimpia kenkärakenteita. Liimakenkä on tehty tavallisella menetelmällä, liimapohjauksella. Raskaita ja joustavia kenkiä voidaan tehdä velttikenkänä. Muita malleja ovat muun muassa Kalifornia-kenkä ja mokkasiini.

Tapakulttuuri

Yleensä kengät riisutaan astuttaessa sisälle, mutta joissain kulttuureissa kengät pidetään jalassa. Arabit pitävät kengänpohjien näyttämistä loukkauksena. Thaimaassa kengät jätetään kodeissa aina kynnykselle. Jalkapohjia ja siten myös kenkiä pidetään ihmiskehon alhaisena osana, joilla ei ole soveliasta osoittaa toista henkilöä.

Katso myös

• Kenkävoide

Kirjallisuutta

• Homer, Karen: Mitä naisen tulee tietää kengistä. (Things a woman should know about shoes, 2008.) Suomentanut Marianna Kurtto. Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-7927-8.
• Jacobbi, Paola: Haluan nuo kengät!. (Voglio quelle scarpe!, 2004.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31751-9.
• O’Keeffe, Linda: Kenkä: Avokkaiden, saapikkaiden ja sandaalien kunniaksi. (Shoes, a celebration of pumps, sandals, slippers & more, 1996.) Valokuvat: Andreas Bleckmann. Suomennos: Ilona Sevelius. Asiatarkastus: Leena Aro. Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-1372-8.
• Tervo, Mirja: Huimaavat korot: Luksuskenkien vaarallinen viehätys. Helsinki: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-629-0.

Aiheesta muualla

• Laatujalkineiden käyttöönotto ja huolto. Keikari.com.
• Emilin kengät eivät purista. Turun sanomat 14.9.2009.
• Kenkien ja vaatteiden huolto kannattaa. Kuningaskuluttaja.
• Marjukka Mäkikangas: Goretex lyö kalossit sata-nolla. Kaleva 2.12.2008.
• Soili Väisänen: Kenkäsuihkeet osin tarpeettomia. Savon sanomat 2.3.2011.