Kemosynteesi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kemosynteesi (kreik. synthesis ’yhdistäminen’) on tapahtuma, jossa eliö tuottaa orgaanisia yhdisteitä käyttäen epäorgaanisten yhdisteiden hapettamisesta saamaansa energiaa. Nämä kemialliset hapettumisreaktiot vapauttavat energiaa. Kemosynteesissä ei siis fotosynteesistä poiketen tarvita energianlähteenä auringon valoa.[1] Kemosynteesissä hapettuvia erilaisia rikki-, typpi- ja rautayhdisteitä ovat eliöryhmästä riippuen esimerkiksi vetysulfidi (H2S), ammoniakki (NH3) sekä rautaionit (Fe2+).[2] Kemosynteesin seurauksena syntyy pelkistyneitä hiiliyhdisteitä. Kemosynteesi on tapa tuottaa hiilihydraatteja.

Vetysulfidin hapettumisreaktio:

CO2 + O2 + 4H2S → CH2O + 4S + 3H2O

jossa syntyy hiilihydraattia (CH2O), vettä ja puhdasta rikkiä.

Kemosynteesi löydettiin 1970-luvulla. Kemosynteesiin perustuva elämä on saattanut edeltää fotosynteesiin perustuvaa elämää Maapallolla. Lisäksi jotkut uskovat kemosynteesiin perustuvan elämän olevan mahdollista myös Aurinkokunnan muilla planeetoilla, kuten Marsissa ja Jupiterin Europa-kuussa.[3] Kemosynteesiin perustuvat eliöt sietävät fotosynteesiin perustuvan elämän näkökulmasta elinkelvottomia ympäristöjä, kuten esimerkiksi merten syvyyksien painetasoa ja erilaisia hapettomia olosuhteita. Kemosynteesiin perustuva elämä sijaitsee meren pohjalla tai hieman sen alapuolella sedimenteissä, mutta erityisesti syvänmeren savuttajissa. Eliöt muodostavat tällaisissa ympäristöissä kemosynteettisiä ravintoketjuja.

Jotkin Desulfobulbaceae-heimon bakteerit elävät merenpohjan sedimenteissä ja saavat energiaa hapettamalla rikkiyhdisteitä sekä johtavat sähköä vertikaalisesti senttimetrien etäisyyksiä. Kuutiosenttimetrissä sedimenttiä bakteerien muodostamia sähköjohtoja voi esiintyä kilometrin verran.[4][5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Campbell, NA., Reece, JB., Mitchell, LG: Biology, 5th edition, s. 508. Benamin Cummings, 1999. ISBN 0-8053-6566-4.
  3. Chela-Flores, J. (2000): "Terrestrial microbes as candidates for survival on Mars and Europa", in: Seckbach, Joseph (ed.) Journey to Diverse Microbial Worlds: Adaptation to Exotic Environments, Springer, pp. 387–398. ISBN 0-7923-6020-6
  4. http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2222535/Bacteria-living-sediment-ocean-floor-survive-living-power-cables-new-study-claims.html
  5. http://www.nature.com/nature/journal/vaop/ncurrent/full/nature11586.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.