Kemin kirkko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kemin kirkko
Kemi Church 20100715.JPG
Sijainti Kirkkopuistokatu 9, Kemi
Koordinaatit 65°43′56.9″N, 024°33′47.7″EKoordinaatit: 65°43′56.9″N, 024°33′47.7″E
Seurakunta Kemin seurakunta
Rakentamisvuosi 1902
Suunnittelija Josef Stenbäck
Materiaali rapattu tiili
Istumapaikkoja 1 200
Tyylisuunta uusgotiikka-kansallisromantiikka
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kemin kirkko on Kemin seurakunnan pääkirkko. Kirkkorakennus on arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema ja se rakennettiin rapatusta tiilestä vuosina 1900–1902. Kirkon vihki käyttöön Oulun hiippakunnan piispa Juho Koskimies 8. maaliskuuta 1903.[1] Tyyliltään kirkko on uusgoottilaisvaikutteinen tornillinen pitkäkirkko, jossa on kaksi sivulaivaa. Tornin yläosassa on pienpäädyt ja pienet kulmatornit. Istumapaikkoja kirkossa on 1 200. Pneumaattiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1935 ja niissä on 30+4 äänikertaa ja kolme sormiota. Kirkontornin kellot ovat vuodelta 1901.

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko on arkkitehtuuriltaan suunnittelijallensa Josef Stenbäckille ominaista uusgotiikan ja kansallisromantiikan sekoitusta, joskin se on näistä kirkoista ensimmäisiä. Goottisen perintöön vahvimmin liittyvät kirkon laivojen päätyikkunat ja pääsisäänkäynnin massiivinen pyöröikkuna. Laivojen päätyikkunat ovat uusgotiikan tyypilliset kolmoisikkunat, joista keskimmäinen on korkein, ja niiden huiput ovat Suomessa perin harvinaisesti holvikaaren muotoiset. Sama muoto toistuu laivapäätyjen yläosan pienissä koristeikkunoissa sekä tornin keskiosan koristeissa. Myös alttariseinällä on ikkunat, joiden lasimaalaukset toimivat alttaritauluna. Aikansa uutuus oli ikkunoiden koko: lasin halventuminen mahdollisti paremman valon saannin kirkkosaliin. Muuta uusgotiikalle tunnusomaista kirkossa on tornin huippu ja osaltaan sen pikkutornit sekä nurkkausten ulkoseinäin suuret tukikolmiopilarit. Sisätilain holvein tavoitellaan katedraalimaista vaikutelmaa.

Kansallisromantiikasta arkkitehtuurissa puhuu ennen kaikkea kirkon epäsymmetrinen muoto sekä pyörötornit. Kirkon länsiosassa sijaitseva torni on sijoitettu keskiakselista sivuun ja alttarin puolelle kirkkoa. Myös tietty selkeys myös kirkon sisätiloissa kuuluu kansallisromantiikkaan. Yksityiskohtien hienostuneen käsittelyn, joka erityisesti tornissa ilmentyy, voisi laskea toisaalta jugendin ihanteeksi, jos ei aivan sen tyyliseksi. Pikkutornien käyttö liittyy kansallisromantiikkaan; samaa aihetta hyödynsi Lars Sonck samaan aikaan suunnitellussa Tampereen tuomiokirkkossa ja itse arkkitehti käytti niitä monessa muussakin kirkossaan (muun muassa Joensuun, Pyhärannan, Räisälän ja Nilsiän kirkoissa).

Sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemin kirkon interiööri.
Kemin kirkon urut julkisivu ja kirkkolaiva.
Kemin kirkon kirkkolaiva.

Alttaritauluna on vuodesta 1986 ollut Lauri Ahlgrénin lasimaalaus Pyhä Kolminaisuus. Kolmiosaisiin ikkunoihin maalattuna vasemmanpuolinen kuvaa Jeesusta, keskimmäinen Isää ja oikeanpuolimmainen Pyhää Henkeä. Lisäksi kuorin seinällä on suurkokoinen krusifiksi. Sen tilalla oli vuosina 1953-1987 alttaritauluna Erkki Koposen vuonna 1953 maalaama Ylösnousemus. Krusifiksin palattua sen paikalle se siirrettiin Paattionlehdon siunauskappeliin Kemin pohjoisella hautausmaalla.

Kirkkorakennus on peruskorjattu vuoden 2003 aikana. Sen aikana kirkon väritys uusittiin vastaamaan alkuperäistä vaaleanpunais-mustaa. Aiemmin kirkon seinien väri oli harmaa ja peltikatteen torneineen punainen. Myös sisätiloissa suoritettiin korjauksia muun muassa poistamalla takaa penkkirivejä.

Sankarihaudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkopihalla sijaitsee myös Kemin sankarihautausmaa – varsinaiset hautausmaat sijaitsevat kaupungin keskustan ulkopuolella Peurasaaressa ja Paattiossa. Kemin sankarihautoihin on haudattu 381 vainajaa[2].

Sankarihauta-alue perustettiin tammikuussa 1940, mutta jo vuonna 1924 alueelle oli pystytetty kuvanveistäjä Evert Porilan veistämä pronssinen sankaripatsas vapaussodan sankarivainajille[3]. Rukoileva sotilas -niminen muistomerkki oli Kemin ensimmäinen julkinen ulkoveistos[4]. Emil Filénin talvisodan sotilaita esittävä graniittireliefi paljastettiin itsenäisyyspäivänä 1949[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hedman, Ossi: Kemin kaupungin historia. 2. osa. Kemi: Pohjolan Sanomat Oy, 1976. ISBN 951-99060-1-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hedman, 1976, s.903-904
  2. Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina: Meren ja teollisuuden kaupunki, s. 100. Suomen ympäristö 15/2013. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2013. ISBN 978-952-11-4252-9. Teoksen verkkoversio (pdf).
  3. Kemin sankarihautausmaa Kemin seurakunta. Viitattu 10.6.2011.
  4. a b Kaila, Meri: Kemin taidemonumentit, s. 293-294. Jatuli XIX. Kemi: Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistys, 1984.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]