Keltiberit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iberian kielialueet 300 eaa.

Keltiberit olivat Hispaniassa asunut ja kelteistä sekä ibereistä koostunut kansa.[1] Varsinainen Keltiberia sijaitsi melko pienellä alueella Keski-Espanjassa, mutta paikannimien perusteella kelttimurteita on puhuttu laajemmallakin alueella Länsi- ja Pohjois-Iberiassa. Keltiberit ovat niitä harvoja antiikin kansoja, joista on todistettavasti käytetty nimitystä "keltti".[2] Nimitys keltiberit on lähtöisin Diodoroks Sisilialaiselta ja se viittaa ibeereihin yhdentyneisiin keltteihin[3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelttien saapumisajankohdasta Iberiaan on esitetty monia teorioita. Erään teorian mukaan he olisivat tulleet Iberiaan 400 eaa. osana kelttien yleistä liikehdintää pois heidän oletetusta kotimaastaan Keski-Euroopasta. Mikäli tämä teoria pitäisi paikkansa, keltiberit olisivat edustaneet myöhäistä Hallstattin tai varhaista La Ténen kulttuuria. Heidän aineellinen kulttuurinsa ei kuitenkaan eronnut ympäröineestä iberialaisesta kulttuurista. Toisen teorian mukaan keltit olisivat siirtyneet alueelle pronssikauden lopulla. On myös mahdollista ettei mitään muuttoaaltoa tapahtunut, vaan paikalliset iberialaiset omaksuivat kelttiläisiä vaikutteita Pyreneiden yli.[2]

Espanjalainen falcata, tyypillinen keltiberien käytössä ollut miekka.
Katso myös: Keltiberisodat

Rooman valtakunta valloitti keltiberien maat sarjassa sotia vuosina 197-179 ja 154-133 eaa. Keltiberit olivat sitkeimpiä roomalaisten vastustajia Iberian niemimaalla ja sodasta tulikin julma. Lopullinen isku tapahtui vuonna 133 eaa., jolloin Scipio Aemilianus piiritti Numantian ja kukisti sen useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Roomalaisvalloituksen jälkeen Iberia roomalaistui lähes täysin, vaikka kelttiläisiä kieliä puhuttiinkin alueella keisariajalle saakka.[4]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltiberien pronssiveistos

Diodoroksen mukaan keltiberit olivat hyvin vieraanvaraisia tuntemattomillekin. Keltiberien kesken oli solmittu vieraanvaraisuussopimuksia, jotka tekivät heistä liittolaisia sodan syttyessä. Yhteiskunnallinen järjestäytyminen oli jäänyt lähinnä heimotasolle, vaikka jotkut ryhmät olivat alistaneet valtansa alle muita ryhmiä. Keltiberit käyttivät polttohautausta ja hautasivat vainajien mukana joskus myös aseita. Heidän tiedetään myös käyttäneen iberialaistyylisiä kaulakoruja. Keltiberit tunnettiin palkkasotureina ja etenkin heidän ratsuväkensä tuli tunnetuksi Karthagon alaisuudessa. Keltibereillä oli tapana pestä hampaansa virtsalla, mikä inhotti erityisesti roomalaisia.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 257
  2. a b James 1993, s. 42
  3. a b James 1993, s. 43
  4. James 1993, s. 122
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.