Keltasauramo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltasauramo
Anthemis tinctoria001.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Mykerökukkaismaiset Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Sauramot Anthemis
Laji: tinctoria
Kaksiosainen nimi
Anthemis tinctoria
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keltasauramo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltasauramo Commonsissa

Keltasauramo (Anthemis tinctoria) tai värisauramo on monivuotinen kirkkaan keltakukkainen mykerökukkaiskasvi. Se kasvaa 20–80 cm korkeaksi, ja sen varsi on pysty ja jäykkä. Lehtilavat ovat kapealiuskaisia. Sen päälevinneisyysalue ulottuu Euroopan länsiosista Venäjän länsiosiin. Lisäksi sitä tavataan harvinaisemmin muualla Euroopassa sekä Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Keltasauramoa viljellään monivuotisena koristekasvina eli perennana, ja sitä on käytetty myös värjäykseen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasauramon kukinto.

Keltasauramo kasvaa 20–80 cm korkeaksi ja on tavallisesti haaraton tai niukkahaarainen. Varsi on pysty, jäykkä ja varsinkin latvasta lyhytkarvainen. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Lehtilapa on kapealiuskainen, tavallisesti säännöllisen kampamaisesti kaksi kertaa pariliuskainen. Lapa on karvainen ja alapuoleltaan väriltään harmahtava. Isohkot, pitkäperäiset kukintomykeröt ovat yksittäin haarojen kärjissä. Mykeröpohjus on kekomainen ja suomuinen. Kikkaankeltaisten laitakukkien kieli on 5–20 mm leveä. Keltaiset kehräkukat ovat kaksineuvoisia ja torvimaisia. Pohjussuomut ovat kapeansuikeita. Suomessa keltasauramo kukkii kesä-syyskuussa. Kukan ikääntyessä kukinto nousee keskeltä korkeammaksi. Litteä pähkylä on kulmikas ja harjuinen, ja sen kärjessä on pappusrengas.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasauramon päälevinneisyysalue ulottuu Länsi-Ranskasta itään aina Pohjois-Turkkiin, Kaukasukselle, Länsi-Venäjälle ja Fennoskandian keskiosiin. Satunnaisemmin lajia tavataan Britteinsaarilla, Pyreneiden niemimaalla, Islannissa, Fennoskandian pohjoisosissa, Keski-Venäjällä, Keski-Aasiassa, Etelä-Turkissa ja Lähi-idässä. Lajia tavataan satunnaisena tulokkaana myös Pohjois-Amerikassa, lähinnä mantereen itäosissa ja Suurten järvien alueella.[2]

Keltasauramoa on Suomessa Vaasan korkeudelle saakka vakiintunut uustulokas, pohjoisempana satunaisempi uustulokas aina Lappia myöten.[3] Suomeen laji on laajemmin levinnyt 1800-luvulla heinänsiemenen mukana.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasauramoita kasvaa luonnossa niityillä, kedoilla, ahoilla, pientareilla ja kallioilla. Se viihtyy myös ihmisasutuksen läheisyydessä heinäpelloilla, tienvarsinurmilla, joutomailla, ratapihoilla ja satamissa.[3] Laji on Suomessa sekä Skandinavian maissa harvinaistunut.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasauramon tieteellinen lajinnimi tinctoria ja muun muassa ruotsinkielinen nimi ”färgkulla” viittaavat lajin vanhaan käyttötarkoitukseen villan värjäämisessä keltaiseksi.[2][5] Lajinimi tinctoria tulee latinan sanoista ’tingere’ (’värjätä’), ’tinctus’ (’värillinen’).[2] Tuoreista tai kuivatuista lehdistä sekä kukista saadaan erilaisia keltaisen sävyjä.[6]

Nykyään keltasauramo on tavallinen puutarhoissa viljelty koristekasvi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 422–423.
  2. a b c Arne Anderberg: Den virtuella floran: Färggulla (myös levinneisyyskartat) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.7.2013. (ruotsiksi)
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 423.
  4. Hyötykasviyhdistys: Keltasauramo Viitattu 3.7.2013.
  5. a b Ålands flora 2010, s. 369.
  6. Suomen Niittysiemen Oy: Luonnon värikasveja Viitattu 3.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]