Keltasänkiyökkönen
| Keltasänkiyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Hoplodrina |
| Laji: | octogenaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hoplodrina octogenaria |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Keltasänkiyökkönen (Hoplodrina octogenaria) on Etelä- ja Keski-Suomessa erittäin yleinen kellertävä yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotevatekoinen, yleisväriltään kellanruskea, likimain keskikokoinen yökköslaji. Perhosen yleisvaikutelma on kirjava, kellansävyinen ja etusiivessä kapean vaalean juovan reunustamat rengas- ja munuaistäplä ovat selvästi siipien pohjaväriä tummemmat. Etusiiven keskiosassa sen poikki kulkee tumma keskivarjo ja ulompi poikkiviiru muodostaa yleensä yhtenäisen juovan. Takasiivet ovat koiraalla vaaleanharmaat, hieman etusiipiä vaaleammat ja ulkoreunaa kohti tummuva. Naaraalla tasaisemman harmaat. Takasiipien siipisuonet eivät erotu hyvin. Siipiväli 32–35 mm.[2][3][4][5]
Hyvin samannäköinen laji on etenkin harmosänkiyökkönen (Hoplodrina blanda), jonka erottaminen keltasänkiyökkösestä voi olla joskus vaikeaa. Ilman tarkempaa tutkimista myös sekoittaminen ruskonurmiyökköseen (Caradrina morpheus) on mahdollista.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan Euroopasta Itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä.[3] Suomessa se on maan etelä- ja keskiosien asukki levinneisyyden pohjoisrajan ollessa suunnilleen Kokkola-Lieksa-linjalla. Perhosten lento alkaa kesäkuun loppupuolella ja jatkuu elokuun puoleenväliin huipun sijoittuessa heinäkuun keskivaiheille.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltasänkiyökkönen elää hyvin monenlaisissa avoimissa ympäristöissä, etenkin lämpimillä rinnepaikoilla, puutarhoissa ja pellonreunamilla. Esiintymispaikallaan se on yleensä runsaslukuinen. Perhoset lentävät pimeän turvin ja tulevat valolle, harvemmin syötille.[5]
Keskenkasvuinen toukka talvehtii ja koteloituu keväällä maaperään.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö etenkin hierakoita (Rumex), mutta myös monia muita ruohovartisia kasveja.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Keltasänkiyökkönen – Hoplodrina octogenaria Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/h/hoplodrina_octogenaria.html
- ↑ a b c http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/octogenaria.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2381
- ↑ a b c Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 135–136
- ↑ http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Hoplodrina/octogenaria/Hoplodrina%20octogenaria.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- koiraan genitaalit[vanhentunut linkki] (englanniksi)