Keltajalkaviklo

Keltajalkaviklo
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Rantalinnut Charadriiformes Alalahko: Kahlaajat Charadrii Heimo: Kurpat Scolopacidae Suku: Viklot Tringa Laji: flavipes
Kaksiosainen nimi
Tringa flavipes (Gmelin, 1789)
Katso myös
Keltajalkaviklo Wikispeciesissä   Keltajalkaviklo Commonsissa

Keltajalkaviklo (Tringa flavipes) on Eurooppaan harvoin eksyvä keskikokoinen kahlaajalintu. Suomessa se on nähty vuonna 1978 Oulussa, toukokuussa 2006 Köyliössä, kesäkuussa 2008 Lempäälässä sekä toukokuussa 2009 Kokkolassa ja Lempäälässä. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.

Koko ja ulkonäkö

Pituus on 24 cm, paino 50–110 g. Linnulla on pitkät keltaiset jalat ja pitkä ohut tumma suunnilleen pään pituinen nokka. Vartalo on harmaanruskea päältä ja vaalea alta, niskassa ja rinnassa on tummmia raitoja. Pyrstö on valkoinen.

Levinneisyys

Pesii Alaskassa ja Kanadassa. Maailman populaation koko on 300 000–800 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Talvehtii Meksikonlahden rannalla ja Etelä-Amerikassa. Harhautuu joskus muuttomatkoillaan Eurooppaan.

Elinympäristö

Ruohostoiset niityt ja suot, harvapensaikkoiset avoimet metsät.

Lisääntyminen

Pesä maassa esimerkiksi puun tyvellä tai pensaan suojassa, tavallisesti lähellä vettä. Munia on 3 tai 4 ja haudonta-aika on 22-23 vrk.

Ravinto

Liejussa elävät selkärangattomat, madot ja nilviäiset.

Lähteet

• Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
• Rariteettikomitea
• [1]

Aiheesta muualla

• Vuorjoki, Arto 1979: Keltajalkaviklo Tringa flavipes* ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 4.1979 s. 186-187. LYL.