Kellokanerva

Wikipedia

Kellokanerva
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Ericales Heimo: Kanervakasvit Ericaceae Suku: Kellokanervat Erica Laji: tetralix
Kaksiosainen nimi
Erica tetralix L.
Katso myös
Kellokanerva Wikispeciesissä   Kellokanerva Commonsissa

Kellokanerva eli nummikellokanerva (Erica tetralix) on kanervakasveihin kuuluva varpu. Se on Suomessa erittäin harvinainen, rauhoitettu kasvi.^[1]

Sisällysluettelo 1 Ulkonäkö ja koko 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lähteet 4.1 Viitteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ulkonäkö ja koko

Kellokanervalla on vaaleanpunaiset, kellomaiset kukat ja neulasmaiset ikivihreät lehdet, jotka kasvavat neljän kappaleen ruusukkeina pitkin vartta. Juuri lehtien muoto ja asento auttavat varmimmin erottamaan kellokanervan kanervasta. Kellokanerva kasvaa 20 cm korkeaksi.^[2] Muista saman suvun jäsenistä kellokanervan erottaa siitä, että kellokanervan heteet eivät tule terälehtien muodostaman kellon ulkopuolelle.

[muokkaa] Levinneisyys

Kellokanervaa tavataan yleisenä Länsi-Euroopassa meren rannikoilla ja lähellä niitä sisämaassa Norjasta Trondheimin tasalta etelään Portugaliin asti. Levinneisyysalue kattaa Länsi-Ruotsin läntisen puoliskon ja Tanskan, mutta ei juurikaan ulotu Itämerelle. Länsi- ja Keski-Euroopan sisämaassa esiintyminen on paikoittaista ja ulottuu idässä Transilvanian ja Latvian tasalle. Myös pohjoisessa Skandinavian sisämaassa ja Pohjois-Norjassa on erillisiä esiintymiä.^[3]

Kellokanervan ainoa tunnettu nykyesiintymä Suomessa on muusta levinneisyysalueesta erillään Kuhmossa. Esiintymä löydettiin vuonna 1964. Siitepölytutkimuksilla on osoitettu lajin kasvaneen paikalla edellisen jääkauden jälkeiseltä lämpökaudelta asti. Kellokanerva on todennäköisesti kasvanut 1800-luvulla myös Hämeenkyrössä.^{[4] [5]}

Kellokanervasta on jalostettu lajikkeita myös koristekasveiksi.

[muokkaa] Elinympäristö

Pääesiintymisalueellaan merellisessä ilmastossa, missä ei esiinny talvella routaa, kellokanerva kasvaa aukeiden nummien valtakasvina. Kuhmossa kellokanervan pääesiintymä kasvaa lammen rantasuolla. Pienemmät esiintymislaikut ovat kuivahtaneella suolla. Lajin esiintymisalueet ovat nykyisin pääosin suojelualueilla.^{[4] [5]}

[muokkaa] Lähteet

• Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
• Ulvinen, Tauno: Kellokanerva. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 149-150.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit www.ympäristö.fi. 4.4.2008. Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 19.8.2008.
2. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 208.
3. ↑ Anderberg, Arne: Erica tetralix (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 19.8.2008. (ruotsiksi)
4. ↑ ^{4,0 4,1} Ulvinen 1997, s. 149.
5. ↑ ^{5,0 5,1} Ympäristö.fi

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kasviatlas: Nummikellokanervan levinneisyys Suomessa
• Den virtuella floran: Kellokanervan levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla

Tämä kasveja käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.