Keittiökavaljeerit
| Keittiökavaljeerit | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Yrjö Norta |
| Käsikirjoittaja | Tatu Pekkarinen |
| Perustuu | Aino Pekkarisen näytelmään Keittiörakkautta (1929) |
| Tuottaja | Yrjö Norta |
| Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
| Kuvaaja | Esko Töyri |
| Leikkaaja | Yrjö Norta |
| Pääosat |
Sirkka Sipilä Esko Vettenranta Esko Saha Emmi Jurkka |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi |
| Ensi-ilta | 17. syyskuuta 1948 |
| Kesto | 98 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Keittiökavaljeerit on Yrjö Nortan ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1948. Tatu Pekkarisen käsikirjoituksessa on kaukaisia yhtymäkohtia Aino Pekkarisen vuonna 1929 syntyneeseen näytelmään Keittiörakkautta[1].
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan tarinassa on hyödynnetty ajankohtaisia aiheita, kuten vuokrasäännöstely, asuntopula, pääkaupungissa tarvittava asumislupa ja Kolkkulan perheen kissan nimi Sinuhe. Televisiokin on keksitty juonen kulkua edistämään.[1]
Maalaistyttö Kerttu lähtee Helsinkiin tienaamaan leipänsä, kun viimeisetkin säästöt piti lähettää Amerikkaan konkurssin tehneelle tädille. Kaupungista Kerttu saa paikan äkkirikastuneen Kolkkulan perheen sisäkkönä. Samaan taloon tulee pian myös toinen maaltamuuttaja Martti, johon talon emäntä iskee silmänsä. Martti puolestaan on ihastunut Kerttuun, kuten on talon nuori isäntä Arvikin. Vanha isäntä taas on ihastunut pulloonsa ja sihteeriinsä.[2]
Varatuomari Juntunen yrittää turhaan tavoittaa Kerttua kertoakseen, että hän on kuolleen Amerikan-tätinsä omaisuuden perijä. Martti ja Arvi eivät tiedä perinnöstä, mutta yrittävät molemmat tehdä vaikutuksen Kerttuun ja kyräilevät toisiaan mustasukkaisina. Tästä alkuasetelmasta käynnistyy tapahtumien ja kommellusten ketju, ja tuhansien dollarien perintöä alkavat tavoitella muutkin.[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sirkka Sipilä | … | Kerttu Mäkinen |
| Esko Vettenranta | … | Martti Alamaa |
| Esko Saha | … | Arvi Kolkkula |
| Emmi Jurkka | … | rouva Kolkkula |
| Sven Relander | … | johtaja Kolkkula |
| Toppo Elonperä | … | Turtola |
| Matti Aulos | … | varatuomari Juntunen |
| Assi Raine | … | Viivi, sihteeri |
| Varma Lahtinen | … | kylän eukko |
| Rolf Labbart | … | Rudolf |
| Saara Ranin | … | Kertun äiti |
| Kyösti Erämaa | … | nimismies |
| Kerttu Salmi | … | huonetta tarjoava nainen |
| Elvi Saarnio | … | pyykkimuija |
| Leila Nieminen | … | Rudolfin toinen heila |
| Irja Rannikko | … | kotiapulaistarjokas |
| Vilho Ruuskanen | … | Ville-renki |
| Verna Piponius | … | opintolainalautakunnan sihteeri |
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvostelijat eivät lämmenneet elokuvahupailulle, vaikka jotkut nostivatkin esille sen viihteelliset arvot. Eräs arvostelija lähti siitä, ettei elokuva ”pyydäkään olla muuta kuin viatonta ja kevyttä ajanvietettä, jossa on katsojia vahvasti naurattavaa komiikkaa, arkista hyväntuulisuutta sekä karkeita liioitteluja ja kömpelyyksiä, jotka saattavat ajattelevan yleisön hämilleen”.[2]
Ankarampaa kritiikkiä sai käsikirjoitus, joka ”ei ollut edes elokuvaamisen arvoista materiaalia”. Yrjö Nortan panos ohjaajana ei juuri saanut huomiota.[2] Toisen arvostelun mukaan elokuvan suurin ongelma oli kerronnan huono rytmi, lähinnä hitaus.[3] Näyttelijöistä kiitosta keräsi lähinnä Emmi Jurkka, joka tarjosi ”ainoan järkevän luonnekuvan”.[2]
Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran 19.7.2013[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Taustaa. Elonet.fi.
- ↑ a b c d e Juoni ja arviot. Elonet.fi. Viitattu 3.6.2013.
- ↑ Elokuvauutiset (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Kotimaisia elokuvaharvinaisuuksia. Yle.fi, juttuarkisto. Viitattu 3.6.2013
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keittiökavaljeerit Elonet.