Kehnäsieni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kehnäsieni
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Agaricales
Heimo: Cortinariaceae
Suku: Seitikit Cortinarius
Laji: caperatus
Kaksiosainen nimi

Cortinarius caperatus
(Pers.) Fr.[2]

Synonyymit
  • Rozites caperatus
Katso myös

  Kehnäsieni Commonsissa

Kehnäsieni (Cortinarius caperatus syn. Rozites caperata) on seitikkilaji ja Suomessa yleinen herkullinen ruokasieni. Se on kuitenkin monelle sienestäjälle tuntematon sieni. Tunnistamista vaikeuttaa se, että kehnäsieni muistuttaa jossain määrin myrkyllisiä seitikkejä. Itiöpöly on punaruskeaa kuten monilla muillakin seitikkien sukuun kuuluvilla sienillä. Kehnäsienen voi sekoittaa mesinuppiseitikkiin (Cortinarius multifomis), valkovillaseitikkiin (Cortinarius laniger), vaskiseitikkiin (Cortinarius saginus) tai vanujalkaseitikkiin (Cortinarius claricolor). Käytännössä sekoittaminen myrkylliseen isokaulussieneen näyttää olevan mahdollista, mutta se on mustuvahelttainen ja ainakin jalastaan erinäköinen, vaikka sillä rengas onkinlähde?. Nuori kehnäsieni on muodoltaan munamainen, vanhana korkea ja leveälakkinen.

Kehnäsienen satokausi alkaa usein jo heinäkuussa, mutta elo-syyskuulla sitä saa parhaiten. Vuotuiset vaihtelut itiöemien määrässä ovat paikallisesti suuria.

Kehnäsientä ei suositella kuivattavaksi maun kitkeröitymisen takia.

Radioaktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut sienilajit, kuten mm. kehnäsieni, mustavahakas ja rouskut ja suppilovahvero keräävät itseensä enemmän radioaktiivisuutta kuin muut. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena kehnäsieniin voi kertyä Suomessa yhä nykyään radioaktiivisuutta jopa mittavia määriä.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dahlberg, A.: Cortinarius caperatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2022. (englanniksi)
  2. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 19.11.2017
  3. Ylen uutiset: Tutkija pelkää, ettei Tšernobylista ja Fukushimasta ole opittu – "Jostain syystä tutkimukseen ei ole haluttu panostaa" 26.4.2016 yle.fi. Viitattu 19.11.2017.
  4. Tarja Ikäheimonen STUKista Ylen keskustelupalstalla 26.4.2016 yle.fi. Viitattu 19.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]