Kehitysmaatutkimus

Kehitysmaatutkimus (nykyisin käytetään myös termiä kehitystutkimus) on monitieteinen yhteiskuntatieteen ala, joka tutkii kehitysmaihin, sekä yleisesti kehitykseen liittyviä yhteiskuntatieteellisiä kysymyksiä.

Kehitysmaatutkimus on ongelmakeskeistä, eli tutkii asioita, joita pidetään reaalimaailmassa ongelmina. Se on luonteeltaan monitieteistä eli yhteiskuntatieteen metodologioista pyritään valitsemaan aina parhaat metodit kutakin tutkimuskysymystä ajatellen (käytännössä eri tutkijat ovat tietysti useimmiten erikoistuneet tiettyihin kysymyksiin ja metodeihin).

Perinteisesti kehitysmaatutkimuksen ydinkysymys on ollut, miksi toiset maat ovat ”kehittyneet” eli tulleet teollisuusmaiksi ja toiset eivät – miksi maailma on jakautunut ”rikkaaseen pohjoiseen” ja ”köyhään etelään”. Selityksiä tähän on haettu esimerkiksi maailmantalouden rakenteista, valtioiden itsensä harjoittamasta politiikasta. Suomessa kehitysmaatutkimusta voi opiskella pääaineena Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa ja sivuaineena UniPID-verkoston kautta.

Katso myös

• Kehityskritiikki
• Kehitysmaantiede
• Kolonialismi
• Teollistuminen
• Tykit, taudit ja teräs

Kirjallisuutta

• Juhani Koponen, Jari Lanki & Anna Kervinen (toim.): Kehitysmaatutkimus. Johdatusta perusteisiin. Gaudeamus 2007.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kehitysmaatutkimus Wikimedia Commonsissa

• Helsingin Yliopiston Kehitysmaatutkimuksen laitos
• Kehitystutkimuksen seura
• Nordiska Afrikainstitutet
• Sussexin Yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitos (Arkistoitu – Internet Archive)
• Maailman valuuttarahasto
• Kehitysyhteistyön palvelukeskus (Arkistoitu – Internet Archive)