Kaunissaari (Pyhtää)
Kaunissaari (ruots. Fagerö) on Pyhtään ulkosaaristossa sijaitseva suosittu retkikohde. Saaren rannat ovat pääosin hiekkarantoja ja kasvusto on mäntyvaltainen. Kaunissaari on noin 14 kilometrin päässä Pyhtään Siltakylästä ja noin 17 kilometrin päässä Kotkasta. Samannimisiä saaria on Suomessa useita.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat merkinnät Kaunissaaren asutuksesta ovat 1560-luvulta. Silloin saari kuului kirkolle. Saaressa oli kolme kalastustilaa, jotka autioituivat 1500-luvun lopulla.[3]
Seuraavan kerran Kaunissaaressa oli asutusta vuodesta 1613 vuoteen 1617. Vuonna 1642 Kaunissaareen muutti perhe Virolahdelta, ja tästä lähtien saaressa on ollut jatkuvasti asutusta.[4] Vain katovuosien ja sotien takia Kaunissaari on ollut hetkellisesti autiona.
1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaunissaaren asukasluku kasvoi nopeasti 1900-luvun alusta lähtien 1940-luvun lopulle asti. Ennen toista maailmansotaa Kaunissaaressa oli noin 150 asukasta ja vuonna 1950 heitä oli 241. 1960-luvulla väestö vähentyi nopeasti – vuonna 1970 asukkaita oli vain 37. Nykyään ympärivuotisia asukkaita on 5–10.[5]
Kaunissaaren pääelinkeino on ollut kalastus, joka edelleen mahdollistaa ympärivuotisen asumisen saaressa.
Nopean väestönkasvun takia Kaunissaaressa oli paljon lapsia, ja koulun rakentaminen aloitettiin vuonna 1901. Koulu oli myös kylätominnan keskuspaikka. Vuonna 1965 kaunissaarelaisia lapsia oli niin vähän, että opetus lopetettiin.[6]
Kaunissaareen saatiin sähkö vuonna 1982 ja vesijohtovesi 1989. Vuonna 1988 avattiin kauppa ja kahvila. Nykyinen vierasvenesatama rakennettiin 1990-luvun alussa, koska vanha ruuhkautui matkailun takia.[6]
Kalastajakylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaunissaaren eteläpäässä sijaitsee kalastajakylä, jonka vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta. Kylän asutus on tiivistä, joten vierailija joutuu kävelemään aidattujen pihojen välistä kapeita kujia pitkin.
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaunissaari on osa Suomenlahteen työntyvää harjua. Maaperässä on harjumuodostuman länsipuolella myös moreenia. Puusto on pääosin mäntyä; saaren eteläosassa on kulttuurivaikutteista, vehmasta kasvillisuutta ja paljon jaloja lehtipuita.[7] Saaren rannat ovat pohjois- ja itäpuolella hiekkarantoja. Parhaimmat hiekkarannat ovat itäpuolella.
Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaunissaaren vanha kalastajakylä ja saaren itä- sekä pohjoispään hiekkarannat tekevät siitä suositun retkikohteen. Kaunissaari onkin Kymenlaakson suosituin merellä oleva matkailukohde ja palveluvarustukseltaan monipuolisin saaristokohde.[8] Etenkin juhannuksena saaressa on paljon kävijöitä. Yhteysalukset M/S Otava ja M/S Tekla I liikennöivät Kaunissaareen Kotkan Kuusisen satamasta. Veneilijöille saaressa on vierasvenesatama.
Matkailijoita ja kyläläisiä Kaunissaaressa palvelevat kauppa, ravintola, kahvila sekä saaristolaismuseo. Kaunissaaren lomakylä tarjoaa majoitusta hirsimökeissä, ja myös vanhan koulurakennuksen voi vuokrata pienille ryhmille.
Haapasaari on myös amatööradion the Islands on-the-air -yhteysohjelman saari. [9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaunissaaren kotisivu
- Ympäristö.fi
- Pyhtään kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jussi Orava: Kaunissaaren asutus ja suvut 1500-luvulta tähän päivään. Oy Kotkan Kirjapaino Ab, 2001. ISBN 952-91-3186-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pyhtään kunta - Kaunissaari pyhtaa.fi. Arkistoitu 28.6.2009. Viitattu 29.5.2012.
- ↑ Cultural sites of national interest. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Orava, s. 7
- ↑ Orava, s. 10
- ↑ Orava, s. 26
- ↑ a b Orava, s. 27
- ↑ Kaunissaari-Ristisaari 27.10.2011. Ympäristöministeriö. Viitattu 29.5.2012.
- ↑ Kymen Sanomat 14.3.2007, s. 18
- ↑ https://www.iota-world.org/iota-directory/iota-island-group-listings/europe.html
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmakuva Kaunissaaresta. (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna Kirveennummi: Suomalainen kylä kuvattuna ja muisteltuna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-159-3.