Kaulusluri
| Kaulusluri | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Eos squamata (Boddaert, 1783) |
||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
| |
Kaulusluri (Eos squamata) on punalurien sukuun kuuluva papukaija.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Linnun pituus on noin 27 cm. Aikuisen linnun höyhenpuvun väritys vaihtelee, tavallisin on yleisväriltään punainen ja sillä on violetinmusta kaulus, joka joillakin yksilöillä on leveä ja huomiota herättävä mutta toisilta se lähes puuttuu. Vatsa ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat purppuranväriset ja hartiahöyhenet himmeän purppurat mustin kärjin. Isot peitinhöyhenet ja siipisulat ovat mustakärkiset ja -reunaiset. Pyrstö on päältä purppuranpunainen ja punaruskea alta. Nokka on oranssinpunainen, iiris keltainen tai oranssi ja koivet harmaat. Nuorella linnulla alapuolen höyhenissä on voimakas purppuran sävy, siipien yläpeitinhöyhenet ovat vihertävät ja iiris on ruskea. Sukupuolet ovat samannäköisiä.[2]
Esiintyminen [muokkaa]
Kaulusluri esiintyy Indonesiassa Papuan länsiosan saarilla Irian Jaya Baratissa (muun muassa Maju ja Weda) sekä Pohjois-Molukeilla.[2]
Kauluslurin esiintymisalue on kooltaan 20 000–50 000 neliökilometriä, maailman populaation koko on 100 000–500 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö [muokkaa]
Kauluslurit elävät alavien maiden metsissä sekä istutetuissa kookospalmumetsiköissä.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]
Ravinto [muokkaa]
Kauluslurit liikkuvat parvissa ja ruokailevat enimmäkseen puiden latvuksissa, etenkin Erythrina puiden mettä ja siitepölyä syöden. Ne syövät luultavasti myös hedelmiä ja hyönteisiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Eos squamata IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3