Kaukurla
Kaukurla (joskus myös Kaukkurla) on kylä Mynämäen kunnan Mietoisissa, Varsinais-Suomessa. Se sijaitsee Valaskallion kylän ja -tien pohjoispuolella Kaukurlantien varrella. Kylä on noin seitsemän kilometrin etäisyydellä Mietoisten keskustasta ja noin kahden kilometrin päässä Pyheen taajamasta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat asutuksen merkit alueella löytyvät läheltä Kaukurlan kylän rajaa Valaskallion kylästä, jossa sijaitseva Myllymäen rauniokalmisto on ajoitettu rautakaudelle. Ensimmäiset kirjalliset maininnat kylästä ovat 1500-luvulta, jolloin kylässä oli neljä taloa; Rittula (myöhemmin Triittula), Rottala (Kauppila) ja Kärvänen (Uotila) sekä nimeltään tuntemattomaksi jäänyt neljäs talo, joka yhdistettiin 1600-luvulla Rittulaan.[1] Saaren kartanon isäntä, Kustaa II Adolfin avioton poika Kustaa Kustaanpoika hankki kaikki kolme taloa haltuunsa 1646, mutta ne peruutettiin isossa reduktiossa kaikki kruunulle vuonna 1681.[1][2]
Triittula ja Kauppila lunastettiin perintötiloiksi vuonna 1768 ja Uotila 25 vuotta myöhemmin, vuonna 1793. Vuoden 1766 isojakokartan mukaan Kaukurlan talot sijaitsevat nykyisillä paikoillaan. 1800-luvun vaihteessa kylän alueella asui myös muutamia mäkitupalaisia ja räätäli.[1] Nykyään Kauppilan ja Triittulan tilat on yhdistetty Uusi-Anttilan tilaksi ja niiden kaakkoispuolella erillään sijaitseva Uotilan tila on autioitunut ja sen piharakennukset ovat raunioituneet. Kauppilan ja Uotilan kantatiloista 1920-luvulla lohkotut Mäkisen ja Niemen nykyäänkin asutut talot sijaitsevat Uotilan läheisyydessä. 1930-luvun puolivälissä Triittulasta lohkotun Taimelan talo sijaitsee puolestaan kauempana, lähellä Unikankareentietä ja aivan kylän länsilaidalla.[3]
Kylämaisema ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen maaseutumainen kylärakenne on säilynyt Kaukurlassa hyvin ja pääosa alkuperäisen kylän rakennuksista on valmistunut ennen 1950-lukua. Kylän keskialuetta hallitsee Koivistonvuoren eteläpuolinen metsäalue, jossa on myös kaksi pienehköä suota, Vähä- ja Isosuo. Mäntyvaltainen metsä on talouskäytössä ja suurelta osin taimikkoa. Uotilan, Mäkisen ja Niemen talot sijaitsevat metsäalueen itäpuolella, Taimela puolestaan lännessä. Metsäaluetta ympäröivät joka puolelta Kaukurlan ja muiden ympäröivien kylien pellot. Kyläkeskus sijaitsee peltoaukean laidalla, kylän itäosassa ja aivan Valaskallion kylän tuntumassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinikka Kauko-Vainio: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5.
- Anu Lahtinen: Mietoinen ja muu maailma: Paikallishistorian kurssi 9.2.-23.3.1999, luentotiivistelmät. users.utu.fi. 1999. Viitattu 10.1.2008.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarlahti
- Antikkala
- Haijainen
- Harainen
- Heikkilä
- Hietamäki
- Hiippavuori
- Hiivola
- Hirmuinen
- Hämäläinen
- Kaivattula
- Kaskinen
- Katavainen
- Kaukurla
- Kaulakko
- Kauvainen
- Kivivuori
- Koivisto
- Kumiruona
- Kuneinen
- Kurina
- Kuuskorpi
- Laukola
- Lehtinen
- Leinakkala
- Mannuinen
- Mietoinen
- Nummi
- Orkovakkinen
- Palokylä
- Pursila
- Pyhä
- Pyhäranta
- Rantavakkinen
- Raukkaa
- Rauvola
- Ravea
- Runoinen
- Ruonkallio
- Saari
- Soukko
- Sukoinen
- Sydänperä
- Tavastila
- Telkinmäki
- Tervoinen
- Tiirola
- Tuokila
- Uhlu
- Valaskallio
- Vähäkylä