Katoliset riitukset (liturgia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Katolisessa kirkossa on käytössä lukuisia liturgisia riituksia. Termi viittaa liturgian nimenomaiseen muotoon.

Läntiset riitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki läntiset riitukset ovat paavin välittömässä alaisuudessa.

1. Roomalainen eli latinalainen riitus on katolisen kirkon ylivoimaisesti yleisin riitus, ja yli 90 % kaikista katolilaisista kuuluu sen piiriin. Vaikka riituksen alkuperä voidaan jäljittää suoraan vain 300-luvulle, on siinä juutalaisen temppeli- ja synagogapalveluksen vaikutteita, jotka viittaavat juutalaista alkuperää olevaan apostoliseen traditioon. Trenton kirkolliskokouksen jälkeen (1571) liturgia yhdenmukaistettiin lännessä, ja silloin kaikki alle 200 vuotta vanhat liturgiset traditiot lopetettiin.

  • Anglikaaninen käytäntö – joillakin seurakuntineen katolisuuteen kääntyneillä entisillä anglikaanisen kommuunion papeilla on lupa viettää sakramentteja opillisesti korjatun anglikaanisen käytännön mukaan.

2. Mozarabinen riitus on Iberian niemimaan vanha riitus, jota nykyään vietetään Toledon katedraalissa ja kuudessa muussa seurakunnassa.

3. Ambrosiaaninen riitus on Milanon arkkihiippakunnan riitus, joka on siellä käytössä pääosassa seurakuntia.

4. Bragalainen riitus on Bragan arkkihiippakunnan riitus Portugalista; käytetään toisinaan.

5. Dominikaaninen riitus

6. Karmelitaaninen riitus

7. Kartusiaaninen riitus

Itäiset riitukset ja kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idän katolisilla kirkoilla on oma hierarkiansa, hallintojärjestelmänsä ja kirkkolakinsa. Paavi harjoittaa primaattiaan niihin nähden Itäisten Kirkkojen Kongregaation kautta.

I. Antiokialainen traditio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiokian kirkko on pyhän Pietarin perustama, ja sen liturginen traditio liittyy pyhän Jaakobin ja Jerusalemin kirkon traditioon.

Ia. Länsisyyrialaiset riitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. Maroniittinen riitus on pysynyt aina Rooman yhteydessä. Sitä johtaa Antiokian maroniittipatriarkka, ja sen liturginen kieli on aramea. Maroniitteja on 3 miljoonaa, ja he asuvat Libanonissa, Kyproksella, Egyptissä, Syyriassa, Israelissa ja Amerikassa.

9. Syyrialainen riitus palasi Rooman yhteyteen vuonna 1781 monofysiittisesta harhaopista. Antiokian syyrialainen patriarkka. Syyrialaisia katolilaisia on 110 000 ja he asuvat Syyriassa, Libanonissa, Irakissa, Egyptissä ja Amerikassa.

10. Malankarilainen riitus kattaa Etelä-Intian katolilaiset, jotka pyhä Tuomas evankelioi ja jotka käyttävät länsisyyrialaista liturgiaa. Malankarilaiset ovat palanneet Rooman yhteyteen 1930. Malankarilaisten katolilaisten liturgiset kielet tänään ovat länsisyyria ja malajalam. Heitä on 350 000 Intiassa ja Amerikassa.

Ib. Itäsyyrialaiset riitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. Kaldealainen riitus palasi Rooman yhteyteen 1692 nestoriolaisesta harhaopista. Kaldealaisten johtajana toimii Babylonin patriarkka. Liturgisina kielinä ovat kaldea ja arabia. Kaldealaisia katolilaisia on 310 000 lähinnä Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Libanonissa, Egyptissä, Turkissa ja Amerikassa. Myös Suomessa heitä on toistasataa.

12. Syyrialais-malabarilainen riitus käsittää Etelä-Intian itäsyyrialaista liturgiaa noudattavat katolilaiset. He palasivat Roomaan 1500-luvulla nestoriolaisesta harhaopista. Liturgiset kielet ovat syyria ja malajalam. Syyrialais-malabarilaisia katolilaisia on yli 3 miljoonaa lähinnä Keralan provinssissa Intiassa.

II. Bysanttilainen traditio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysanttilainen liturgia on kehittynyt pyhän Jaakobin liturgiasta pyhien Basileioksen ja Johannes Krysostomoksen työn kautta. Sitä käytetään pääosin Roomasta erossa olevissa ortodoksisissa kirkoissa.

13. Armenialainen riitus. Armenialaiset olivat ensimmäinen kristinuskoon kääntynyt kokonainen kansa. Armenian katolilaiset palasivat Rooman yhteyteen ristiretkien aikaan, ja heitä johtaa armenialaisten Kilikian patriarkka. Liturginen kieli on muinaisarmenia. Heitä on 350 000 Armeniassa, Syyriassa, Iranissa, Irakissa, Libanonissa, Turkissa, Egyptissä, Kreikassa, Ukrainassa, Ranskassa, Romaniassa ja Amerikassa.

14. Bysanttilainen riitus

  • Albanialais-katolilaiset palasivat Rooman yhteyteen vuonna 1628. Heitä on vain 1400 ja heidän liturginen kielensä on albania.
  • Valkovenäläis-katolilaiset – tuntematon määrä valkovenäläisiä, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1600-luvulla. Liturginen kieli on kirkkoslaavi.
  • Bulgarialais-katolilaiset palasivat Rooman yhteyteen 1861. Kirkossa on 20 000 uskovaa, ja sen liturginen kieli on kirkkoslaavi.
  • Tšekkiläiset bysanttilaiset katolilaiset saivat Tšekissä oman jurisdiktion 1996.
  • Križevci – kroatialaisia bysanttilaisen riituksen katolilaisia, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1611. Heitä on 50 000 ja liturgisena kielenä on kirkkoslaavi.
  • Slovakialais-bysanttilaiset – Slovakian 225 000 bysanttilaisen riituksen katolilaista. Myös Kanadassa on heidän seurakuntiaan.

III. Aleksandrialainen traditio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandrialaisen liturgian alkuperä liittyy pyhään evankelista Markukseen.

15. Koptilainen riitus – egyptiläisiä katolilaisia, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1741. Aleksandrian patriarkka johtaa tätä 200 000 uskovan kirkkoa, joka on levinnyt Egyptiin ja Lähi-itään. Liturgisina kielinä kopti ja arabia.

16. Etiopialainen riitus – etiopialaisia kopteja, jotka palasivat Rooman yhteyteen 1846. Liturginen kieli on gheez. Nämä 200 000 uskovaa asuvat Etiopiassa, Eritreassa, Somaliassa ja Jerusalemissa. Suomea lähinnä etiopialaisen riituksen liturgiaa vietetään Tukholmassa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]