Katkeralinnunruoho
| Katkeralinnunruoho | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Polygala amarella Crantz |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Katkeralinnunruoho (Polygala amarella) on suuressa osassa Eurooppaa kasvava sinikukkainen linnunruohokasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja on luokiteltu uhanalaiseksi.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Katkeralinnunruoho kasvaa 5–15 cm korkeaksi. Varret ovat kohenevia, mutta eivät tyvestä puutuneita. Kukinta-aikaan kasvin tyvellä on lehtiruusuke. Lehdet ovat ehyitä, suikeita tai pitkulaisia, ruusukelehdet ovat varsilehtiä leveämpiä ja pidempiä. Varsilehdet ovat varressa kierteisesti. Kukinto on tiheä, 10–25 kukkainen latvaterttu. Kukkien esilehdet varisevat varhain. Kukka on 3–4 mm pitkä, syvänsininen tai joskus ruusunpunainen tai valkoinen. Kukassa verholehtiä on viisi ja terälehtiä kolme kappaletta. Terälehtimäiset verholehdet ovat kotaa lyhyempiä. Katkeralinnunruoho kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet ovat karvaisia.[2]
Katkeralinnunruoho muistuttaa sukulaislajejaan tupsulinnunruohoa (P. comosa) ja isolinnunruohoa (P. vulgaris), mutta näillä lajeilla ei ole kukinta-aikaan ruusukelehtiä.[3]
Levinneisyys [muokkaa]
Katkeralinnunruohoa tavataan Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Ranskasta ja Pohjois-Italiasta itään läpi Keski- ja Itä-Euroopan Uralille saakka. Pohjoisessa levinnäisyysalue ulottuu Fennoskandian ja Länsi-Venäjän pohjoisosiin.[3] Suomessa katkeralinnunruoho on eteläinen ja itäinen laji. Sen vahvinta aluetta on Ahvenanmaa. Manner-Suomessa sitä on tavattu satunnaisesti Varsinais-Suomesta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella. Laji on myös tavattu Kuusamosta. Se on suuresti harvinaistunut ja nykyään lähes kadonnut Manner-Suomesta.[4]
Elinympäristö [muokkaa]
Katkeralinnunruoho kasvaa tuoreilla ranta- ja lehtoniityillä ja ojanpientareilla. Laji on kalkinsuosija.[2] Katkeralinnunruoho on suuresti harvinaistunut Suomessa, mikä on pääasiassa seurausta maatalouden muuttumisesta. Tämä on johtanut kasvin suosimien avointen kasvupaikkojen umpeenkasvuun ja kuivumiseen.[5]
Käyttö [muokkaa]
Keski-Euroopassa katkeralinnunruohoa on lajin käytetty kuivattuna astman ja keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Sitä on myös annettu imettäville äideille sekä sekoitettu lehmien ja vuohien rehuun maidon erittämisen lisäämiseksi.[6]
Lähteet [muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 6.1.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 310–311.
- ↑ a b Den virtuella floran: Rosettjungfrulin (ruots.) Viitattu 6.1.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Katkeralinnunruohon levinneisyys Suomessa
- ↑ Uusitalo 2007, s. 43.
- ↑ Suomen terveyskasvit 1982, s. 119.
