Kathekon ja katorthoma
Kathēkon (m.kreik. καθῆκον; mon. καθήκοντα, kathēkonta) ja katorthōma (κατόρθωμα; mon. κατόρθωματα, katorthōmata) ovat antiikin kreikkalaisen ja erityisesti stoalaisen filosofian käsitteitä.
Kathēkon tarkoittaa ”oikeaa toimintaa”, ”soveliasta toimintaa”, ”luonnonmukaista toimintaa” tai ”velvollisuutta”.[1] Stoalaisen ajattelun mukaan ihmisten (ja kaikkien elävien olentojen) tulee toimia oman luontonsa mukaisesti. Tämä on termin kathēkon ensisijainen merkitys. Käsite on peräisin stoalaisuuden perustajalta Zenon Kitionilaiselta. Termin latinankielinen Ciceron kehittämä vastine on officium. Seneca käytti käännöstä convenentia.[2]
Kathēkon asettuu stoalaisessa etiikassa katorthōmaa vastaan: jälkimmäinen tarkoittaa ”täydellistä toimintaa”, ”hyveellistä toimintaa” tai ”sitä mikä tehdään oikein”.[3] Termi on johdettu sanoista orthos logos (järki), ja joskus käytettiin myös termiä teleion kathēkon, täydellinen, saavutettu kathēkon.[4]
Kathēkonta ja katorthōmata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stoalaisen filosofian mukaan jokainen olento, oli se sitten elävä (kasvi, eläin tai ihminen) tai eloton, omaa sen luontoa vastaavia sille soveliaita toimintoja, kathēkonta. Stoalaiset tekivät eron termien kathēkon ja katorthōmata välille. Heidän mukaansa viisaan teot ovat välttämättä katorthōmata, eli hyveellisiä kathēkonta.
Se mikä erotti nämä kaksi toisistaan, ei ollut se mitä tehtiin, vaan tapa jolla toimittiin. Näin poikkeuksellisissa oloissa viisas voisi tehdä katorthōmata jotka olisivat tavallisen mittapuun mukaan kauhistuttavia, kuten runnella itseään tai olla seksuaalisessa kanssakäymisessä oman tyttärensä kanssa.[5] Näin stoalaisessa etiikassa teon moraalisuutta arvioitaessa keskeisellä sijalla on teon intentionaalisuus: teon moraali ei ole teossa itsessään, vaan teon intentionaalisuudessa ja siinä tavassa, jolla teko tehtiin; toisin sanoen, teon toteuttajassa.
Eräs toinen tapa määritellä ero termien kathēkon ja katorthōmata välillä on sanoa, että katorthōmata ovat kathēkonta, joilla on ”kaikki luvut kokonaisuudessaan” (pantas apekhon tous arithmous),[6] mikä on stoalainen täydellistymää tarkoittava ilmaus. Longin ja Sedleyn mukaan tällaisen kaikkiin lukuihin viittaavan ilmauksen alkuperä on ajatuksessa musikaalisesta harmoniasta.[7] Tällaiset katorthōmata tehdään harmoniassa kaikkiin hyveisiin nähden, kun taas maallikko voi toimia vain suhteessa yhteen hyveistä. Stoalaiset katsoivat, että kaikki hyveet ovat kietoutuneet toisiinsa ja että täydellinen toiminta käsittää siksi ne kaikki.[8].
Suhde muihin eettisiin käsitteisiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stoalainen etiikka on monimutkaista, ja siinä on erilaisia hierarkiatasoja. Tavallisen maallikon tasolla ihmisen on toimittava oman luontonsa mukaisesti. Tiukkojen stoalaisten moraaliajatusten mukaan tavallisten ihmisten teot ovat kuitenkin aina mielipuolisia (ἁμαρτήματα, hamartemata,[1] "erehdyksiä"), kun taas harvojen viisaiden teot ovat katorthōmata, täydellisiä tekoja. Viisas toimii pitäen katseensa hyvässä, kun taas tavalliset ihmiset (kuten eläimet ja kasvit) pyrkivät vain selviytymään. Kuitenkin kummatkin toimivat oman luontonsa mukaisesti.
Stoalaiset tunnistivat kolmannen, kathēkontan ja katorthōmatan väliin sijoittuvan tason: mesa kathēkonta, ”yhdentekevät teot”. Ne eivät olleet sen enempää hyviä kuin pahojakaan. Kathēkontaan kuuluvia tekoja olisivat esimerkiksi terveenä pysyminen, vanhempien kunnioittaminen, jne. Para to kathēkon, teot jotka ovat vastakohtaisia oikealle toiminnalle, olisivat näiden vastakohtia (vanhempien loukkaaminen, jne.). ”Yhdentekevät teot” liittyvät ”yhdentekeviin asioihin” (ἀδιάφορα, adiafora), jotka eivät ole itsessään hyviä eivätkä pahoja, mutta joita voidaan käyttää hyödyksi tai haitaksi. Tällaisiin kuuluvat muun muassa terveys, varallisuus jne.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Long, A. A. & Sedley, D. N.: The Hellenistic Philosophers: vol. 1. translations of the principle sources with philosophical commentary, 1987.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Interview of A. Poliseno, "Stoicism in Ancient Rome" Nova Roma. Viitattu 24.2.2009.
- ↑ Waszek, Norbert: Two Concepts of Morality: A Distinction of Adam Smith's Ethics and its Stoic Origin. Journal of the History of Ideas, Oct. - Dec., 1984, 45. vsk, nro 4, s. 591-606. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: κατόρθωμα A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
- ↑ Johannes Stobaios, teoksessa Long & Sedley 1987 (SVF III, 494).
- ↑ Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit VII.108-109 (SVF III, 495, 496).
- ↑ Brennan, Tad: Review teoksesta The Cambridge History of Hellenistic Philosophy. Cambridge: Cambridge University Press, 1999. ISBN 0-521-25028-5.
- ↑ Long & Sedley 1987, 59K.
- ↑ Plutarkhos: De Stoicorum Repugnantiis, teoksessa Moralia, 1046 E-F (SVF III, 299, 243 - katso Long & Sedley 1987, 61F)
