Kateviljely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olkea katteena.
Värillistä puunkuorta koristekatteena.

Kateviljely on puutarhakasvien viljelymenetelmä, jossa maata ei muokata, vaan kasvien juurelle leviteään orgaanista ainetta kuten puiden kariketta, heinää, ruohosilppua tai syyslehtiä. Kateaineet kompostoituvat ja vapauttavat lämpöä. Ne houkuttelevat kastematoja ja muita makrohajottajia, jotka kuohkeuttavat maata myös kasvien juuristossa. Katekerros estää yksivuotisten rikkaruohojen juurtumista ja maan kuivumista.[1] Erityisen hyvin kateviljely sopii savimaalle, joka kuivina kesinä uhkaa kovettua kuivaksi kuoreksi. Sadekesänä kate estää esimerkiksi mansikoiden likaantumisen mutaisella maanpinnalla.

Esimerkkejä kateviljelyyn sopivista kasveista ovat mansikka, kurpitsa, peruna, marjapensaat ja yrtit. Katetta levitetään 10–20 cm kerros keväällä, kun maa on lämmennyt.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kateviljely Viljelyn ABC. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 12.7.2013.
  2. Puutarhakasvien luonnonmukainen viljely (PDF) (s. 361) luomu.fi. Luomuinstituutti - Luomuliitto - Pro Luomu. Viitattu 12.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruth Stout & Ingrid Olausson, Vaivatonta puutarhanhoitoa, Kateviljelyn opas, Taito + Tieto -sarja, Otava 1986.