Kaspianponi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaspianponi
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Iran
Rodun syntyaika: ennen 500 eaa.
Muita nimityksiä: kaspianhevonen
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus: harrasteratsu, työhevonen
Globaali esiintyminen: noin 500 yksilöä
Korkeus: 102–121 cm

Kaspianponi eli kaspianhevonen on ikivanha rotu, jonka Louise L. Firouz löysi Iranin-matkallaan vuonna 1965.

Kaspianponia pidetään przewalskinhevosen ohella vanhimpana vielä olemassa olevana rotuna. Arabialaisen täysverisen uskotaan kehittyneen kaspianponin jälkeen. Vuodelta 500 eaa. peräisin olevassa kuvassa on sotavaunujen edessä pienikokoisia hevosia, jotka muistuttavat paljon kaspianponia. Vaikka rotunimessä onkin säkäkorkeuden vuoksi poni, kaspianponi on rakenteeltaan ja liikkeiltään kuin hevonen. Sen tunnettuja ominaisuuksia ovat nopeus, luontainen hyppytaito ja kyky kantaa raskaita kuormia. Nykyään kaspianponeja on todennäköisesti enää vain viitisensataa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianponilla on jalo pää, leveä otsa ja pienet, kärjistään sisäänpäin kääntyneet korvat. Sen kaula on pitkä ja kaartuva, selkä taas lyhyt ja sen takaosa on voimakas. Hoikissa ja pitkissä jaloissa on vahvat ja tiiviit sääriluut sekä hyvät kaviot ja korkeat kannat.

Kaspianponille tyypillisiä piirteitä ovat nopeat ja jalot liikkeet. Se näyttää usein pienikokoiselta arabianhevoselta. Luonteeltaan se on pirteä, mutta säyseä ja hellä sekä utelias. Kaspianponia käytetään ratsastukseen ja ajoon, se on myös lapsille sopiva poni. Sen säkäkorkeus on 102–121 cm.