Koordinaatit: 40°N, 51°E

Kaspianmeri

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kaspia)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaspianmeri
Caspian Sea from orbit.jpg
Koordinaatit 40°N, 51°E
Valtio Azerbaidžan, Iran, Kazakstan, Venäjä ja Turkmenistan
Pinta-ala 374 000 km²
Pinnankorkeus −28 m
Rantaviiva 7 000 km
Suurin syvyys 1 029 m
Keskisyvyys 184 m
Tilavuus 78 200 km³

Kaspianmeri on suolajärvi ja maailman suurin järvi. Se sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla Venäjän, Azerbaidžanin, Iranin, Turkmenistanin ja Kazakstanin välissä.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmeri on saanut lännessä käytetyn nimensä Kaukasuksella asuneesta kaspien kansasta. Kansa on koko lailla tuntematon, mutta joissain tapauksissa se on yhdistetty kassiitteihin.

Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmeren pinta-ala on noin 386 400 neliökilometriä. Sen pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 1 200 kilometriä ja keskimääräinen leveys 320 kilometriä. Järven pinta on 27 metriä merenpinnan alapuolella. Kaspianmeri jaetaan kolmeen osaan sen pohjan korkeuserojen ja veden ominaisuuksien mukaan. Järven syvin kohta on eteläosassa, 1 025 metriä. Järven pohjoisosa on keskimäärin vain 4–8 metriä syvä, ja sen syvin kohta on 20 metriä. Järvessä on 78 200 kuutiokilometriä vettä. Saaria siinä on noin 50.[1]

Joet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmerellä ei ole laskujokia. Volga, Ural ja Terek laskevat järven pohjoisosiin, ja niiden vesi vastaa 88 prosentista kaikesta järveen virtaavasta vedestä. Lännestä järveen laskee pienempiä jokia kuten Sulak, Samur ja Kura. Viisi prosenttia järveen virtaavasta vedestä tulee eteläisistä Iranin joista. Kuivalta itärannalta ei järveen laske pysyvästi yhtään virtaa.[1] Kaspianmeri on kanavayhteydessä Itämereen, Mustaanmereen ja Vienanmereen.[2]

Rannikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmeren pohjoisrannikko on alavaa maata, jota hallitsee Volgan ja muiden suurten jokien suistot. Länsiranta on mäkistä, ja Kaukasuksen vuoristoa erottaa järvestä kapea tasanko. Apšeronin niemimaalla sijaitsee Bakun kaupunki, ja sen eteläpuolella on Kura-Arasin alanko. Lounais- ja etelärannikolla on alankoja, joiden takana nousee korkeita vuorijonoja kuten Tališ ja Elburs. Itärannikko on matalaa. Itärannikon keskiosassa on Garabogazkölin lahti, jota erottaa järvestä keinotekoinen penger.[1]

Koon vaihtelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmaston vaihtelujen seurauksena Kaspianmeren laajuus on vaihdellut huomattavasti vuosisatojen aikana. 1900-luvun alun ja vuoden 1977 välillä järven pinta laski kolmella metrillä haihtumisen lisääntymisen ja laskuvesien vähenemisen myötä, osittain keinokastelun seurauksena. Vuonna 1978 järven pinta alkoi taas nousta, ja vuonna 1995 se saavutti huippunsa.[1]

Kaspianmeren pinnan korkeus voi vaihdella tuulen seurauksena kaksikin metriä. Vuorovesi vaikuttaa vain muutaman senttimetrin. Vuodenaikojen välillä ei vedenkorkeudessa ole suurta vaihtelua.[1]

Vesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khezešahrin rantaa

Kaspianmeren pintaveden keskilämpötila on kesällä 24–26 astetta. Talvella vesi on pohjoisessa 3–7 astetta ja etelässä 8–10 astetta.[1] Järven keskimääräinen suolapitoisuus on noin 12,8 promillea, mutta se vaihtelee pohjoisosan Volgan suiston kohdan yhdestä promillesta aina Kara-Bogaz-Golin 200 promilleen. Meriveteen verrattuna Kaspianmeren vedessä on paljon rikkiä, kalsiumia ja magnesiumkarbonaattia mutta vähän klooria.[1]

Eliöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmeressä elää runsaasti kaloja, yleisimmät kalalajit ovat kuha, karppi, sampi ja silli. Sammen mädistä jalostetaan arvokasta kaviaaria, mutta ylikalastuksen takia Kaspianmeren sampikanta on vähentynyt uhkaavasti. Ympäristönsuojelijat ovat vaatineet sammen kalastuskieltoa, jotta kanta voisi elpyä.

Alueella elävistä lajeista uhanalaisia on linnuista 63, nisäkkäistä 41 ja kaloista 27 lajia.[3]

Kaspianmeressä elää monia kotoperäisiä lajeja, muun muassa kaspiannorppa (Phoca caspica).

Öljyntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmeri Bakusta, Azerbaidžanista nähtynä

Kaspianmeren öljyvarat arvioidaan 17–44 miljardiksi barreliksi.lähde? (Tätä voi verrata vaikkapa Qatarin öljyvaroihin, jotka arvioidaan noin 16 miljardiksi barreliksi.) Kaspianmeren öljyvaroja on alettu tehokkaasti hyödyntää vasta 1990-luvulla. Nykyään suurimpia alueen öljyntuottajavaltioita ovat Azerbaidžan ja Kazakstan. Tuotannon käynnistämistä ovat jossain määrin haitanneet rantavaltioiden aluekiistat. Venäjä, Azerbaidžan ja Kazakstan ovat päässeet vuonna 2003 sopimukseen aluevesirajoistaan, mutta Iran ja Turkmenistan eivät ole vielä hyväksyneet mitään sopimuksia.

Rannikkokaupunkeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaspianmeren rannikkokaupunkeja ja valuma-alue keltaisella

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Aleksey Nilovich Kosarev, Oleg Konstantinovich Leontiev, Lewis Owen: Caspian Sea Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.3.2015.
  2. toim. Ahola Veikko, Kuhlman Irmeli ja Luotio Jorma: Tietojätti 2000, s. 363–364. Viides painos (2001). Jyväskylä: Gummerus Kustannus Oy, 1999.
  3. http://www.worldlakes.org/lakedetails.asp?lakeid=8762
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaspianmeri.