Karvakuonovompatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karvakuonovompatti
Zuidelijke breedneuswombat.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Harvaetuhampaiset Diprotodontia
Alalahko: Vombatiformes
Heimo: Vompatit Vombatidae
Suku: Lasiorhinus
Laji: latifrons
Kaksiosainen nimi
Lasiorhinus latifrons
(Owen, 1845)[1]
Levinneisyyskartta
Lajin levinneisyys
Lajin levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Karvakuonovompatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karvakuonovompatti Commonsissa

Karvakuonovompatti eli etelänkarvakuonovompatti (Lasiorhinus latifrons)[2][3] on yksi maailman kolmesta vompattilajista, ja muodostaa yhdessä pohjankarvakuonovompatin (Lasiorhinus krefftii) kanssa Lasiorhinus-suvun. Laji elää eteläisessä Australiassa, jossa se on elinvoimainen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvakuonovompatin ruumis on vahva ja hyvin kaivamiseen sopeutunut. Se painaa noin 20-30 kg. Ruumis on lähes metrin pituinen, jalat ovat lyhyet ja voimakkaat. Häntä on pieni ja usein eläimen tuuhean karvan peittämä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvakuonovompatti on kasvinsyöjä. Se syö pääosin tuoretta ruohoa ja heinäkasveja. Kuivien kausien aikana se joutuu turvautumaan pienten pensaiden lehtiin ja varsiin sekä joissakin tapauksissa myös juuriin.

Karvakuonovompatit kaivavat laajoja tunneliverkostoja, joissa saattaa elää yhtä aikaa jopa kymmenen yksilöä. Ne pysyttelevät päivän kuumimman ajan tunneleissaan haihduttaakseen mahdollisimman vähän vettä.

Karvakuonovompatti saa poikasia kerran vuodessa, yleensä syyskuun ja joulukuun välisenä aikana, jos sadeolosuhteet ovat sopivat. Yleensä naaras synnyttää kerralla 1-2 poikasta. Poikaset syntyvät hyvin pienikokoisina, minkä jälkeen ne kehittyvät ja kasvavat emonsa pussissa. Karvakuonovompatit elävät luonnossa keskimäärin 14-vuotiaiksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Taggart, D. & Robinson, T.: Lasiorhinus latifrons IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.