Karl Wolff
Tätä sivua ei ole 
Karl Friedrich Otto Wolff, lempinimeltään Wölffchen[1], (13. toukokuuta 1900 Darmstadt, Hessen, Saksa – 17. heinäkuuta 1984 Rosenheim, Baijeri, Saksa) oli saksalainen SS-kenraali, arvoltaan SS-Obergruppenführer. Wolff toimi vuosina 1933-1943 SS-komentaja Heinrich Himmlerin esikuntapäällikkönä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura natsipuolueessa
Wolff syntyi Darmstadtissa Saksassa. Hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa Saksan armeijassa ja vapautui sodan lopussa luutnanttina. Vuonna 1931 Wolff liittyi natsipuolueeseen, ja seuraavana vuonna SS:ään. Hän nousi vuonna 1933 Reichsführer-SS Heinrich Himmlerin esikuntapäälliköksi. Wolff oli koko natsihallinnon ajan Saksan valtiopäivien Reichstagin jäsen.
Helmikuusta lokakuuhun 1943 hän oli SS:n ja poliisin ylipäällikkö Pohjois-Italiassa. Keväällä 1945 Wolff neuvotteli Yhdysvaltojen Allen Dullesin kanssa länsiliittoutuneiden ja Saksan erillisrauhasta. Kyseinen aikomus oli nimeltään operaatio Crossword, joka tunnetaan myös nimellä operaatio Sunrise. Neuvostoliiton tiedustelu teki neuvottelut kuitenkin tyhjäksi. Operaatio vaikutti osaltaan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen kylmän sodan alkamiseen.[2]
[muokkaa] Suomalainen kunniamerkki
Wolffille myönnettiin kesällä 1940 hänen käydessään Suomessa korkea-arvoinen kunniamerkki, Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ansioistaan Petsamon nikkeliä koskevissa asioissa. Wolf toimi tuolloin kontaktina Suomen ja Saksan sotilasjohdon välillä.[1]
[muokkaa] Tuomio sotarikoksista
Toisen maailmansodan päätyttyä Yhdysvaltain 88. jalkaväkidivisioona vangitsi Wolffin 13. toukokuuta 1945 tämän huvilassa Bolzanossa Italiassa. Wolff toimi todistajana Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä. Hänet itse tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen, josta hän istui viikon. Sodan jälkeisessä Saksassa Wolff loi menestyksekkään uran PR-miehenä.[2]
Juutalaisten joukkotuhoa organisoineen Adolf Eichmannin kaappasi Israelin tiedustelupalvelu Etelä-Amerikassa. Hänet tuomittiin kuolemaan israelilaisessa tuomioistuimessa 1961. Karl Wolff antoi noihin aikoihin haastattelun laajalevikkiselle saksalaiselle viikkolehdelle, jolloin länsisaksalainen tuomioistuin kiinnitti hänen menneisyyteensä uudestaan huomiota. Seuranneessa oikeudenkäynnissä vuonna 1962 hän sai 15 vuoden tuomion juutalaisten murhaamisesta ja 300 000 juutalaisen lähettämisestä Treblinkan tuhoamisleiriin. Hänet kuitenkin vapautettiin hyvän käytöksen vuoksi jo vuonna 1971.[2]
[muokkaa] Lähteet
- Jokipii, Mauno: Vuodenvaihde 1940— 1941 uudessa valossa. Historiallinen Aikakauskirja, , nro 2/1977. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Wolff Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
