Karl Enquist
Karl Bruno Enquist (14. joulukuuta 1890 Rantsila – 21. huhtikuuta 1934) oli suomalainen jääkärikapteeni ja nimismies. Hänen vanhempansa olivat apteekkari Karl Emil Enquist ja Hilda Vilhelmina Holmström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1913 Alba Elsa Lindellin kanssa, josta hän erosi vuonna 1916 ja toisen kerran hän avioitui vuonna 1931 Nadeschda Kuffschinoffin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enquist kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1911–1914 ja 1927–1928. Diplomaattitutkinnon hän suoritti Leipzigin korkeakoulussa vuonna 1923 ja alemman oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa hän suoritti vuonna 1928.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen jääkärioppiin hakeutumistaan Enquist toimi kruununnimismiehenä Lohjan, Nummen ja Pusulan sekä Siuntion piireissä vuosina 1911–1914. Hän liittyi yhtenä vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 23. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin 1. syyskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan ja edelleen 8. marraskuuta 1915 3. komppaniaan sekä 21. joulukuuta 1915 lopulta pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Enquist saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 5. jääkäripataljoonaan adjutantiksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi 10. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, joka siirrettiin 3. Täydennyspataljoonaan ja hiukan myöhemmin 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonaan, jossa hän toimi 1. komppanian päällikkönä. Hän osallistui taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enquist oli komennettuna 26. kesäkuuta – 9. marraskuuta 1918 sotilasjäsenenä Valtiorikosoikeuden 64. osastolla, josta hänet siirrettiin 25. syyskuuta 1918 Jalkaväkirykmentti n:o 4.ään, josta myöhemmin muodostettiin Tampereen rykmentti, ja hänet määrättiin 9. marraskuuta 1918 ja sen 1. pataljoonan komentajaksi. Hän johti 6. – 29. maaliskuuta 1920 Porajärven puolustusta. Hän erosi armeijasta 26. toukokuuta 1920 ja liittyi suojeluskuntaan ja määrättiin 5. lokakuuta 1920 Uudenmaan pohjoisen suojeluskuntapiirin päälliköksi. Suojeluskunnasta hän erosi 31. tammikuuta 1921. Sotilasuransa jälkeen hän palveli virkailijana Helsingin tullikamarissa 3. toukokuuta – 15. syyskuuta 1928 ja notaarina tullihallituksessa 15. syyskuuta 1928 – 31. joulukuuta 1929. Taivassalon piirin kruununnimismiehenä hän toimi 1. huhtikuuta 1931. Hänet on haudattu Lohjalle.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|