Karl August Weikkolin
| Karl August Weikkolin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1842 Vihti |
| Kuollut | 7. toukokuuta 1891 (49 vuotta) Uukwambi, Saksan Lounais-Afrikka |
| Ammatti | lähetyssaarnaaja |
Karl August Weikkolin (7. huhtikuuta 1842 Rautjärvi – 4. elokuuta 1894 Uukwambi, Saksan Lounais-Afrikka) oli suomalainen lähetyssaarnaaja, joka työskenteli kolmen työkauden ajan 1870–1891 Suomen Lähetysseuran työntekijänä Saksan Lounais-Afrikan Ambomaalla. Hän oli yksi ensimmäisistä suomalaisista lähetyssaarnaajista, jotka saapuivat Omandongolle Hereromaan Otjimbingwesta Omarurun kautta 9. heinäkuuta 1870. He tulivat Ambomaalle englantilaisen elefantinmetsästäjän Frederick Greenin opastamana. Omandongo kuului tuolloin Ondongan kuninkaan Shikongon valtakuntaan.[1] Hänen kasvattityttärensä oli Rosa Lemberg.
Ensimmäinen työkausi 1870–78[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo neljä päivää Ambomaalle saapumisesta, 13.7., Weikkolin yhdessä Martti Rautasen, Pietari Kurvisen ja Antti Piiraisen kanssa matkusti Greenin opastuksella Uukwambin kuninkaan Nayuman luo. Tämä oli ”oikein ryyppyyn mieltyneen talonpojan näköinen, vieläpä lenkosäärinen, hajanaisilla housuilla, jotka tavallisesti ovat hyvin lonkille laskeutuneet”. Kuningas kestitsi vieraita ja luovutti heille paikan tulevaa lähetysasemaa varten. Tämän Elimin aseman rakensivat Kurvinen, Weikkolin ja Piirainen, sillä Rautanen siirtyi saman tien lännemmäksi, Ongadjeraan.
Naayuma oli aluksi suosiollinen lähetyssaarnaajille. Hän lopetti sodankäynnin Ondongan kanssa, luopui aiemmin harrastamastaan orjakaupasta, ja alkoi jopa opetella lukemisen alkeita hereronkielisestä aapisesta.
Hieman myöhemmin Naayuman asenne kuitenkin muuttui, eikä Elimissä voitu tehdä työtä ennen kuin vasta 1892, joka yritys sekin jäi hyvin lyhyeksi.[2]
Kurvinen ja Weikkolin tekivät nyt matkan Iso-Ombadjaan pohjoiseen, jonne paikallinen kuningas oli pyytänyt lähetyssaarnaajia. Perillä kuitenkin selvisi, että siellä asioista määräsivät portugalilaiset orjakauppiaat, joten työmahdollisuuksia ei ollut.[3]
Marraskuussa 1871 Weikkolin, Rautanen ja Karl Leonhard Tolonen tekivät matkan englantilaisen metsästäjä J. Gunningin kanssa Uukwaluudhiin, mutta siellä väestö vaikutti epäluuloiselta, joten sinne ei voitu rakentaa lähetysasemaa.[4]
Vuoden 1872 alkupuolella Weikkolin siirtyi Ongadjeraan, kun Rautanen lähti sieltä Hereromaalle Otjimbingween, jossa tämä vihittiin avioliittoon Frieda Kleinschmidtin kanssa.[5]
Kun suomalaisten oli pakko lähteä Ongadjerasta ja Uukwambista, jäi jäljelle vain työmaa Ondongassa. Weikkolin rakensi sinne Ondjumban aseman 4 km Olukondasta etelään. Paikka oli kylläkin liian lähellä Olukondaa, mutta kun kuningas Shikongo oli sen suomalaisille osoittanut, katsottiin parhaaksi rakentaa sinne kuitenkin.[6]
Ambomaalla laaditun oshindongankielisen virsikirjan laatimiseen K. A. Weikkolin osallistui jossain määrin.[7]
Vuosina 1878–80 Weikkolin palasi Suomeen. Tällöin SLS:n johtokunta linjasi, että mikäli Uukwambissa olisi mahdollista aloittaa työ uudelleen eikä se tulisi maksamaan liikaa, veljeinkokous voisi tehdä siitä päätöksen.
Suomessa ollessaan Weikkolin avioitui Ida Sofia Ingmanin (s. 1840) kanssa. Heidän matkustaessaan Afrikkaan mukaan tuli myös Amalia Ingman o.s. Starck, joka oli kihlautunut aiemmin Ambomaalle tulleen Gustaf Mauritz Skoglundin kanssa, sekä Kurvisten kasvattityttö Eva Maria Nanguroshi.[8]
Toinen työkausi 1880–87[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ida Weikkolin osoittautui innokkaaksi ja tarmokkaaksi työntekijäksi, mutta hän oli puheissaan kärkevä. Hän perusti Ambomaalle lastenkodin, ja kun sinne alkoi tulla kotimaasta lahjoituksia ja vaatelähetyksiä, muut lähetyssaarnaajat tulivat epäluuloisiksi rva Weikkolinia kohtaan. SLS:n johtokunta asettui Ida Weikkolinin puolelle ja antoi ankarat nuhteet muille. Kentällä oli siis jännitteitä, ja niitä syntyi lisää lähetyssaarnaajien ja johtokunnan välille.[9]
Rva Weikkolinin kasvattitytöistä kastettiin kaksi Omarurussa n. 1881. Toisen kastoi K. A. Weikkolin, toisen taas B. B. Björklund. Tämä tapahtui vuotta ennen kuin Ambomaalla oli voitu kastaa ketään. Ambomaalla tämä tieto Hereromaalla tapahtuneista kasteista sai myös ondongalaiset pyytämään kasteita. Niinpä loppiaisena 1883 Omulongan asemalla kastettiin kuusi nuorta miestä, ja 26. maaliskuuta 1883, toisena pääsiäispäivänä, kastoi Weikkolin Omandongolla vielä kolme nuorta miestä lisää.[10]
Vuonna 1888 suomalaisten oli pakko jättää Omandongon ja Omulongan asemat itäisessä Ondongassa. Nähtävästi Weikkolinit olivat tuohon saakka asuneet Omandongolla.
Syy näiden asemien hylkäämiseen oli Ondongan perintöruhtinaan Nehalen omavaltainen käytös. Tämän miehet murhasivat erään William Jordan –nimisen eteläafrikkalaisen kauppiaan miltei lähetysaseman pihapiirissä. Nehalen miehet yrittivät myös “ostaa” suomalaisilta ilman korvausta härkävaunun, ja suomalaiset pakenivat Olukondaan kuninkaan Kambonden suojiin.[11]
Vuonna 1887 Weikkolinit lähtivät Suomeen Ida Weikkolinin heikon terveyden vuoksi. He aikoivat nyt jäädä pysyvästi kotimaahan.[12]
Kolmas työkausi 1890–91[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa Ida Weikkolinin terveys koheni. Toisaalta taas Ambomaalla toivottiin voitavan aloittaa työ uudelleen Uukwambissa, mutta kokeneita työntekijöitä ei ollut, eikä uusiakaan ollut tulossa, sillä Helsingin Lähetyskoulu oli ollut suljettuna ja avattiin vasta vuonna 1890. Weikkolinit tarjoutuivat nyt lähtemään uudelle työkaudelle ja nimenomaan Uukwambiin. Ainoan poikansa Johanneksen he joutuivat jättämään Suomeen kouluun.
Weikkolinit matkustivat Ambomaalle Kapkaupungin ja Walvis Bayn kautta. He olivat saaneet ohjeet matkustaa suoraan Uukwambiin, ei Ondongan kautta, jotteivät joutuisi siellä Ondongan kuninkaan ryöstettäviksi.
Weikkolin jätti vaimonsa Omaruruun Hereromaalle ja matkusti Uukwambiin valmistelemaan lähetysaseman rakennustöitä. Tilanne siellä vaikutti lupaavalta, kun kuningas Negumbo oli luopunut orjakaupasta ja lupasi jättää paloviinankin.
Tammikuussa 1891 Weikkolin matkusti Omaruruun hakemaan vaimoaan. Matkalla Ekuma-virralla alkoivat vaikeudet. Vettä oli virrassa enemmän kuin miesmuistiin, ja Weikkolin sairastui malariaan. Lääkelaatikonsakin hän oli jättänyt Uukwambiin. Se onnistuttiin sitten saamaan potilaan luo, mutta tämä kuoli 7.5., kun oli ehditty Uukwambin ensimmäisten talojen luo, noin kahdeksan kilometrin päähän suunnitellulta lähetysasemalta.
Nyt seurasi ongelmia, sillä Negumbo ei suostunut siihen, että Weikkolin olisi haudattu hänen kuningaskuntansa alueelle, ja saman kiellon asetti Ondongan kuningas Kambonde. Ruumis oli haudattava näiden valtakuntien väliselle alueelle metsään. Frans Hannula toimitti ruumiinsiunauksen. Ida Weikkolin siirtyi Ondongaan ja lähti sitten heinäkuussa paluumatkalle kohti Suomea.
Kuningas Negumbo oli tiedon kuolemasta saatuaan suorastaan itkenyt ja kysellyt: ”Ystäväni kuoli! Mikä hänet söi? Kuka hänet noitui?”
Huomionosoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Namibian postilaitos julkaisi 1995 suomalaisen lähetystyön 125-vuotismuistona neljän postimerkin sarjan Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijöistä, joista yksi esittää Karl August Weikkolinia. Muut postimerkin saaneet suomalaiset olivat Martti Rautanen, Albin Savola ja Selma Rainio.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Peltola: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Peltola 1958, s. 27, 33, 38–41, 259–260.
- ↑ Peltola 1958, s. 41–42, 66, 101–102.
- ↑ Peltola 1958, s. 52.
- ↑ Peltola 1958, s. 49.
- ↑ Peltola 1958, s. 47.
- ↑ Peltola 1958, s. 56–57.
- ↑ Peltola 1958, s. 74.
- ↑ Peltola 1958, s. 66, 68, 81.
- ↑ Peltola 1958, s. 71.
- ↑ Peltola 1958, s. 83–84.
- ↑ Peltola 1958, s. 90–91.
- ↑ Peltola 1958, s. 83.
- ↑ Namibia: 1995 The 125th Anniversary of Finnish Missionaries in Namibia Stampworld. 2015. Viitattu 8.5.2015. (englanniksi)