Kari Aronpuro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kari Aronpuro
Kari Aropuro Turun kirjamessuilla 2011
Kari Aropuro Turun kirjamessuilla 2011
Syntynyt 30. kesäkuuta 1940
Tampere
Ammatit runoilija, kirjailija, suomentaja
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Tuotannon kieli suomi
Tunnustukset Pro Finlandia-mitali (2004), J. H. Erkon palkinto (1964), Valtion kirjallisuuspalkinto (1982, 1992), Runeberg-palkinto 1987
Ehdokkuudet Finlandia-palkintoehdokas (1991)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on suomalainen runoilija.

Tamperelainen Aronpuro työskenteli yli 40 vuotta kirjastoalalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän on toiminut viimeksi kirjastonjohtajana Tampereen Lamminpään kirjastossa 22 vuotta vuoteen 2004.

Aronpuro tuli julkisuuteen kokoelmallaan Peltiset enkelit (1964). Seuraavana vuonna ilmestyi kollaasiromaani Aperitiff – avoin kaupunki. Hänen teoksensa ovat saaneet useita kirjallisuuspalkintoja.

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pirkkalaiskirjailijat ry hallitus 1983–1996, 2003–2006, sihteeri 1990–1994
  • Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1967–1971 ja 1982–1996
  • Runeberg-palkinnon valintalautakunta 1989

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omat kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltiset enkelit. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964.
  • Aperitiff – avoin kaupunki. Helsinki: Kirjayhtymä, 1965.
  • Terveydeksi. Kuvitettu & kuviteltu. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966.
  • Minä viihtyy. Helsinki: Kirjayhtymä, 1967.
  • Lokomoyliopisto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  • Kiinan ja Rääkkylän runot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0136-2.
  • Moskovan ikävä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0801-4.
  • Kalpea aavistus verenkierrosta. Merkkijonoja. Kemi: K. Aronpuro, 1977. ISBN 951-99128-2-7.
  • Galleria. Henkilökuvia Tampereen historiasta. Strukturalistisia proosarunoja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1706-4.
  • Vähäfysiikka. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2154-1.
  • Merkillistä menoa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2470-2.
  • Kirjaimet tulevat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2748-5.
  • Selvää jälkeä. Runoja 1964–1987. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3230-6.
  • Rihmasto. Uutta iloista kirjoitusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-26-3348-5.
  • Tasanko 967. Paimentolaisruno. Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3629-8.
  • Pietas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3922-X.
  • Saa tulla. Tulkintoja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4051-1.
  • Paon viivoja. Verkatehdas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4371-5.
  • Pomo:n lumo. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1862-2.
  • Mikä tahansa. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2778-8.
  • Augustan tanssikenkä. Eräitä Pirkanmaalla eläneitä kynäniekkoja 1811–1942. Sana-assemblaaseja. Tampere: Pirkkalaiskirjailjat, 2003. ISBN 952-91-6538-2.
  • Gathandu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3453-9.
  • Lehmän henkäys. 29 etydiä. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4413-5.
  • Kihisevä tyhjä. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-093-6.
  • Haapala, Vesa (toim.): Retro 1964–2008. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-094-3.

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Runoja siis  (Palladium Kirjat, 2005)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eino Leinon palkinto Kari Aronpurolle Helsingin Sanomat. 17.3.2011. Viitattu 25.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]