Kari Aronpuro
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Kari Aronpuro | |
|---|---|
 Kari Aronpuro lukemassa runojaan Turun kirjamessuilla vuonna 2011. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kari Kalervo Aronpuro |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1940 Tampere |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | runoilija, kirjailija, suomentaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Banks L Steppburn |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kari Kalervo Aronpuro[1] (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere)[2] on palkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
Aronpuro kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän oli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa vuosina 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin Syväkankaan kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003.[1]
Vuonna 1964 ilmestyi Aronpuron esikoisteos, runokokoelma Peltiset enkelit. Hän sai teoksesta J. H. Erkon palkinnon.[1] Seuraavana vuonna ilmestyi kollaasiromaani Aperitiff – avoin kaupunki. Vuonna 2014 tuli kuluneeksi 50 vuotta esikoiskokoelman julkaisemisesta ja ntamo-kustantamo otti siitä juhlavuoden kunniaksi näköispainoksen. Samana vuonna ilmestyivät myös Aronpuron 22. kokoelma pelkkää barnumia ja esseekokoelma Pyydettyä. Aronpuro juhlisti 50-vuotista uraansa myös pitämällä "Pyöreitä – Half-Centennial kapaa ja kollaasia" -näyttelyn Tampereen pääkirjastossa Metsossa alter egonsa Banks L Steppburnin kanssa.[3]
Vuonna 2004 Aronpurolle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[4]
Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tampereen kaupungin kirjastolautakunta 1969–1971
- Pirkkalaiskirjailijat ry hallitus 1983–1996, 2003–2006, sihteeri 1990–1994
- Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1967–1971, 1982–1996, 2015 ja 2016
- Runeberg-palkinnon valintalautakunta 1989
- Pirkanmaan taidetoimikunta 2017–2018[5]
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pirkanmaan kirjoituskilpailu 1960, 1961 ja 1963
- J. H. Erkon kirjoituskilpailu 1961
- J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1964 (teoksesta Peltiset enkelit)[6]
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 14 kertaa vuodesta 1964
- Lapin läänin taidepalkinto 1980 (teoksesta Galleria)
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1982 (teoksesta Vähäfysiikka), 1992 (teoksesta Tasanko 967)
- Runeberg-palkinto 1987 (teoksesta Kirjaimet tulevat)[6]
- Hämeen läänin taidepalkinto 1992
- Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2000 (koko tuotannosta)[6]
- Väinö Linnan palkinto 2003 (koko tuotannosta)[6]
- Pro Finlandia -mitali 2004[6]
- Tanssiva karhu -runopalkinto 2006 (teoksesta Gathandu)[6]
- Eino Leinon palkinto 2011 (koko tuotannosta)[6]
- Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2011 (teoksesta Werner Aspeström, Vuosikertomus)
- Finlandia-palkintoehdokas 1991 (teoksesta Tasanko 967)[6]
- Runeberg-palkintoehdokas 1991 (teoksesta Tasanko 967)[6]
- Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 1997
- Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001, 2004 ja 2009[6]
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2002 (teoksesta Pomo:n lumo)[6]
- Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkintoehdokas 2015 (teoksesta Pelkkää barnumia)[6]
- Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 2016 (teoksesta Kääntäjan floppi ja David Marksonin teoksen Lukijan luomislukko käännöksestä (yhdessä Silja-Maaria Aronpuron kanssa))[7]
- Alex Matson -palkinto 2019[8]
- Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2019 (teoksesta Ezra Pound, Pisan cantot)[9]
- Kääntäjäkarhu 2019 (teoksesta Ezra Pound, Pisan cantot)[10]
- Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto 2020 (elämäntyöstä)
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Runokokoelmat
- Peltiset enkelit. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964. Näköispainos Peltiset enkelit. Helsinki: ntmo, 2014. ISBN 978-952-215-524-5.
- Terveydeksi. Kuvitettu & kuviteltu. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966.
- Minä viihtyy. Helsinki: Kirjayhtymä, 1967.
- lokomonyliopisto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
- Kiinan ja Rääkkylän runot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0136-2.
- Moskovan ikävä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0801-4.
- Kalpea aavistus verenkierrosta. Merkkijonoja. Kemi: K. Aronpuro, 1977. ISBN 951-99128-2-7.
- Galleria. Henkilökuvia Tampereen historiasta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1706-4.
- Vähäfysiikka. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2154-1.
- Merkillistä menoa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2470-2.
- Kirjaimet tulevat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2748-5.
- Selvää jälkeä. Runoja 1964–1987. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3230-6.
- Rihmasto. Uutta iloista kirjoitusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-26-3348-5.
- Tasanko 967. Paimentolaisruno. Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3629-8.
- Pietas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3922-X.
- Saa tulla. Tulkintoja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4051-1.
- Paon viivoja. Verkatehdas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4371-5.
- Pomo:n lumo. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1862-2.
- Mikä tahansa. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2778-8.
- Gathandu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3453-9.
- Lehmän henkäys. 29 etydiä. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4413-5.
- Kihisevä tyhjä. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-093-6.
- Haapala, Vesa (toim.): Retro 1964–2008. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-094-3.
- pelkkää barnumia. Helsinki: ntamo, 2014. ISBN 978-952-215-498-9.
- Taskinen, Tuomas (toim.): Rouheimmat. Sommittuma 1960–2021. Helsinki: ntamo, 2021. ISBN 978-952-215-851-2.
- Kootut runot I. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-33-6.
- Kootut runot II. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-34-3.
- Kootut runot III. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-35-0.
- Kootut runot IV. Nokia: Palladium Kirjat, 2022. ISBN 978-952-7256-36-7.
- Muut teokset
- Aperitiff – avoin kaupunki. Kollaasiromaani. Helsinki: Kirjayhtymä, 1965. Toinen, laajennettu painos 1978, Kirjayhtymä; kolmas, laajennettu painos 2016, ntamo.
- Augustan tanssikenkä. Eräitä Pirkanmaalla eläneitä kynäniekkoja 1811–1942. Sana-assemblaaseja. Tampere: Pirkkalaiskirjailjat, 2003. ISBN 952-91-6538-2.
- Pyydettyä eli miten ihmeessä kokoelmani ovat syntyneet. Helsinki: ntamo, 2014. ISBN 978-952-215-517-7.
- Kääntäjän floppi. Romaani. Helsinki: ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-610-5.
- Suomennokset
- Werner Aspenström: Vuosikertomus. Runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: ntamo, 2011. ISBN 978-952-215-161-2.
- Augusta Lundahl, toim. Mari Hatavara, Harry Lönnroth ja Katja Matikainen, suom. Kari Aronpuro, Risto Ahti, Naemi Levas ja Elias Lönnrot: Tammerkoskelle ja muita runoja. Tampere: Sanasato, 2011. ISBN 978-952-5804-26-3.
- Hans Magnus Enzensberger: Mausoleumi. Kolmekymmentäseitsemän balladia edistyksen historiasta. Helsinki: ntamo, 2013. ISBN 978-952-215-371-5.
- David Markson suom. Kari Aronpuro ja Silja-Maaria Aronpuro: Lukijan luomislukko. Helsinki: ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-609-9.
- Ezra Pound: Pisan cantot. Helsinki: ntamo, 2018. ISBN 978-952-215-723-2.
- W. G. Sebald: Luonnon mukaan. Perusruno. Siuro & Helsinki: Palladium Kirjat & ntamo, 2022. ISBN 978-952-725-639-8.
- Levyt
- Runoja siis (Palladium Kirjat, 2005)
- Näyttelyt (taiteilijanimellä Banks L Steppburn)
- Kunstellaatio Galleria Rongassa 18.8.-6.9.2012 yhdessä Marra Lampin ja Silja-Maaria Aronpuron kanssa
- Pyöreitä - Half-Centennial Tampereen pääkirjastossa Metsossa 9.9. - 20.9.2014
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aronpuro oli naimisissa kuvataiteilija Marra Lampin kanssa.[11] Hänellä on neljä lasta ja neljä lastenlasta.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pispalan kirjastotalon lauteilla (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 57–58. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Aronpuro, Kari Kirjasampo.fi. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Kari Aronpuro – viisikymmentä vuotta avantgardea, nyt pelkkää barnumia Juha Siro. 23.4.2004. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Taiteilijaeläkettä 45 taiteilijalle Kaleva.fi. 23.4.2004. Viitattu 7.9.2015.
- ↑ Taidetoimikunta | www.taike.fi www.taike.fi. Viitattu 30.7.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Kari Aronpuro Kirja.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.8.2015.
- ↑ Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintoessee 2016 mahdollisenkirjallisuudenseura.net.
- ↑ Matti Kuusela: Merkkien mies Kari Aronpuro saa suuresti arvostetun Alex Matson -palkinnon – sen kunniaksi hän paljastaa, miten runous pelasti hänet syrjäytymiseltä 22.3.2019. Aamulehti. Arkistoitu 5.5.2019. Viitattu 5.52019.
- ↑ Tamperelaisia taiteen, kirjallisuuden, teatterin ja tieteen tekijöitä palkittiin www.tampere.fi. Viitattu 5.5.2019.
- ↑ Ylen Tanssiva karhu Stina Saarelle ja Kääntäjäkarhu Kari Aronpurolle yle.fi. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Pirjetta Brander: Marra Lampi 1948–2021 Helsingin Sanomat. 17.10.2021. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Nuorena luettu Walt Whitmanin runo mullisti Kari Aronpuron elämän: ”Se vei heti. Aloin kohta itsekin kirjoittaa ja tunsin, että hei tämähän on hauskaa” Helsingin Sanomat. 30.6.2020. Viitattu 1.7.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Levola, Kari: Aronpuro poimii päivän (arvostelu teoksesta Pomo:n lumo). Kiiltomato.net. 20.11.2000.
- Tuomi, Panu: Kun kieli puhuu runoilijaa (arvostelu teoksesta Mikä tahansa) Kiiltomato.net. 22.9.2003.
- Kesävuori, Saara: Heräsin teihin, jotka tulitte minulle läheisiksi (arvostelu teoksesta Augustan tanssikenkä) Kiiltomato.net. 27.11.2013.
- Ylikangas, Maaria: Historiaa erään miehen mitalla (arvostelu teoksesta pelkkää barnumia) Kiiltomato.net. 17.11.2014.
- Tomi, Anna: Kari Aronpuro - vakavaa leikkiä (haastattelu runouslehti Janossa) Janolehti.fi 28.9.2015
- Lehtinen, Antti: Astu kuvaan: Kari Aronpuron kuvataiteelliset runot (pro gradu -tutkielma) Helsingin yliopisto 20.10.2015
- Taskinen, Tuomas: "Kantona kantotuoli kaskessa, on pelin ja vatvomisen paikka." Kari Aronpuron pelkkää barnumia myöhäiskonseptualistisena runokirjana (pro gradu -tutkielma) Jyväskylän yliopisto 9.8.2018.
- Keskinen, Mikko; Joensuu, Juri; Piippo, Laura; Helle, Anna (toim.): Avoin Aperitiff, Kirjoituksia Kari Aronpuron kollaasiromaanista Aperitiff – Avoin kaupunki, Tampere University Press, 2018.
- Kuusela, Matti; Merkkien mies Kari Aronpuro saa suuresti arvostetun Alex Matson -palkinnon – sen kunniaksi hän paljastaa, miten runous pelasti hänet syrjäytymiseltä, (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 22.3.2019.
| ||||||||||||||||||
