Kari Aronpuro
Wikipedia
Kari Aronpuro Turun Kirjamessuilla 2011.
Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on suomalainen runoilija.
Tamperelainen Aronpuro työskenteli yli 40 vuotta kirjastoalalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän on toiminut viimeksi kirjastonjohtajana Tampereen Lamminpään kirjastossa 22 vuotta vuoteen 2004.
Aronpuro tuli julkisuuteen kokoelmallaan Peltiset enkelit (1964). Seuraavana vuonna ilmestynyt kollaasiromaani Aperitiff – avoin kaupunki sai runsaasti huomiota ja sytytti pienen kirjasodankin Kemissä. Hänen teoksensa ovat saaneet useita kirjallisuuspalkintoja.
Sisällysluettelo |
Luottamustehtäviä [muokkaa]
- Pirkkalaiskirjailijat ry hallitus 1983–1996, 2003–2006, sihteeri 1990–1994
- Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1967–1971 ja 1982–1996
- Runeberg-palkinnon valintalautakunta 1989
- Tampereen kaupungin kirjastolautakunta 1989 - 1971
Palkinnot [muokkaa]
- J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1964
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkintoja
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1982, 1992
- Lapin läänin taidepalkinto 1980
- Runeberg-palkinto 1987
- Hämeen läänin taidepalkinto 1992
- Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2000
- Väinö Linnan palkinto 2003
- Tanssiva karhu -palkinto 2006
- Eino Leinon palkinto 2011[1]
- Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 2011
- Finlandia-palkintoehdokas 1991
- Runeberg-palkintoehdokas 1991
- Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 1997
- Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001, 2004 ja 2009
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas (2002)
- Pro Finlandia -mitali 2004
Teokset [muokkaa]
- Peltiset enkelit. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964.
- Aperitiff – avoin kaupunki. Helsinki: Kirjayhtymä, 1965.
- Terveydeksi. Kuvitettu & kuviteltu. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966.
- Minä viihtyy. Helsinki: Kirjayhtymä, 1967.
- Lokomoyliopisto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
- Kiinan ja Rääkkylän runot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0136-2.
- Moskovan ikävä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0801-4.
- Kalpea aavistus verenkierrosta. Merkkijonoja. Kemi: K. Aronpuro, 1977. ISBN 951-99128-2-7.
- Galleria. Henkilökuvia Tampereen historiasta. Strukturalistisia proosarunoja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1706-4.
- Vähäfysiikka. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2154-1.
- Merkillistä menoa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2470-2.
- Kirjaimet tulevat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2748-5.
- Selvää jälkeä. Runoja 1964–1987. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3230-6.
- Rihmasto. Uutta iloista kirjoitusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-26-3348-5.
- Tasanko 967. Paimentolaisruno. Helsinki: Kirjayhtymä, 1991. ISBN 951-26-3629-8.
- Pietas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3922-X.
- Saa tulla. Tulkintoja. Helsinki: Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4051-1.
- Paon viivoja. Verkatehdas. Helsinki: Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4371-5.
- Pomo:n lumo. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1862-2.
- Mikä tahansa. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2778-8.
- Augustan tanssikenkä. Eräitä Pirkanmaalla eläneitä kynäniekkoja 1811–1942. Sana-assemblaaseja. Tampere: Pirkkalaiskirjailjat, 2003. ISBN 952-91-6538-2.
- Gathandu. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3453-9.
- Lehmän henkäys. 29 etydiä. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4413-5.
- Kihisevä tyhjä. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-093-6.
- Haapala, Vesa (toim.): Retro 1964–2008. Helsinki: ntamo, 2010. ISBN 978-952-215-094-3.
Suomennokset [muokkaa]
- Werner Aspenström: Vuosikertomus, runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: ntamo, 2011. ISBN 978-952-215-161-2.
- Augusta Lundahl, toim. Mari Hatavara, Harry Lönnroth ja Katja Matikainen, suom. Kari Aronpuro, Risto Ahti, Naemi Levas ja Elias Lönnrot: Tammerkoskelle ja muita runoja. Tampere: Sanasato, 2011. ISBN 978-952-5804-26-3.
- Hans Magnus Enzensberger: Mausoleumi 37 balladia edistyksen historiasta. Helsinki: ntamo, 2013. ISBN 978-952-215-371-5.
Levyt [muokkaa]
- Runoja siis (Palladium Kirjat, 2005)
Lähteet [muokkaa]
- Pispalan kirjastotalon lauteilla
- Aronpuron oma viesti artikkelin keskustelusivulla.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Eino Leinon palkinto Kari Aronpurolle Helsingin Sanomat. 17.3.2011. Viitattu 25.8.2011.
Sivulta puuttuu