Karen Blixen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karen von Blixen-Finecke
Salanimet Isak Dinesen
Syntynyt 17. huhtikuuta 1885
Tanskan lippu Rungsted, Tanska
Kuollut 7. syyskuuta 1962 (77 vuotta)
Tanskan lippu Rungsted, Tanska
Ammatit kirjailija
Kansallisuus tanskalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paronitar Karen Christence von Blixen-Finecke (o.s. Dinesen; 17. huhtikuuta 18857. syyskuuta 1962) oli tanskalainen kirjailija, joka kirjoitti teoksia sekä tanskaksi että englanniksi. Erityisesti englanninkielisessä maailmassa hänet tunnetaan hyvin myös kirjailijanimellä Isak Dinesen.

Blixen avioitui vuonna 1913 paroni ruotsalaisen paronin Bror von Blixen-Finecken kanssa ja muutti tämän kanssa pitämään kahvifarmia Brittiläiseen Itä-Afrikkaan (nykyinen Kenia) lähelle Nairobia. Siellä asuessaan hän sai kuppataudin, josta ei parantunut koskaan. Blixen oli julkaissut novelleja salanimellä Osceola tanskalaisissa aikakauslehdissä jo vuodesta 1905, ja palattuaan Tanskaan hän alkoi kirjoittaa romaaneja. Saadakseen ne varmemmin läpi kustantajalta hän otti käyttöön miehisen salanimen Isak Dinesen.

Blixen tunnetaan erityisesti novellituotannostaan. Hänen loistavat tarinankertojankykynsä käyvät ilmi jo varhaisessa novellikokoelmassa Seitsemän salaperäistä tarinaa (1934). Blixen ei saanut milloinkaan Nobelin kirjallisuuspalkintoa, mutta Ernest Hemingway totesi eräässä haastattelussa oman palkintonsa vuonna 1954 saatuaan, että esimerkiksi Blixen olisi ansainnut sen häntä paremmin[1].

Blixenin tuotantoa on elokuvattu melko vähän, etupäässä televisiolle. Kaksi tunnetuinta laajakangaselokuvaa ovat kumpikin 1980-luvulta. Sydney Pollackin elämäkertaelokuva Minun Afrikkani (1985) perustuu Blixenin muistelmateoksiin ja kirjeenvaihtoon sekä hänestä kirjoitettuihin elämäkertoihin. Se keskittyy kirjailijan Afrikan-vuosiin. Gabriel Axelin elokuva Ranskalainen illallinen (1987) pohjautuu Blixenin vuodelta 1950 peräisin olevaan novelliin ”Babetten pidot”, joka on ilmestynyt kokoelmassa Kohtalotarinoita.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos Vuosi Suomentaja Alkuteos Vuosi Lisätietoja
Eurooppalaisena Afrikassa 1938 Werner Anttila Den afrikanske farm 1937 10. painos 1997
Talvisia tarinoita 1944 Juho Tervonen Vinter-Eventyr 1942 Sisältää novellit
  • Laivapojan tarina
  • Nuori mies, jolla oli neilikka napinlävessä
  • Helmen tarina
  • Järkähtämättömät orjanomistajat
  • Heloïse
  • Uneksiva lapsi
  • Alkmene
  • Vanhasta Tanskasta
  • Peter ja Rosa
  • Surun pelto
  • Opettavainen tarina
Koston tie 1946 Lauri Hirvensalo Gengældelsens Veje 1944 romaani salanimellä Pierre Andrézel
Seitsemän salaperäistä tarinaa 1956 Eija Palsbo Syv fantastiske fortællinger 1934 Sisältää novellit
  • Pisan tienoon valtateillä
  • Ritari
  • Apina
  • Norderneyn tuhotulva
  • Helsingörin perhejuhla
  • Uneksijat
  • Runoilija
Viimeiset tarinat 1957 Mikko Kilpi Sidste fortællinger 1957 12 novellia
Kohtalotarinoita 1958 Mikko Kilpi Skæbne-Anekdoter 1958 Sisältää novellit
  • Sukeltaja
  • Babetten pidot
  • Myrskyjä
  • Kuolematon tarina
  • Sormus
Varjoja ruohikolla 1961 Mikko Kilpi Skygger på Græsset 1960 muistelma
Ehrengard ja muita kertomuksia 1963 Mikko Kilpi ja Kyllikki Villa Ehrengard 1963 Sisältää novellit
  • Ehrengard
  • Kyntäjä
  • Erakot
  • De Catsin suku
  • Kummitushevoset
  • valikoima Neljä tarinaa (1964) sisältää jo aiemmin suomeksi julkaistut novellit "Laivapojan tarina", "Peter ja Rosa", "Babetten pidot" ja "Kummitushevoset".
  • Seitsemän salaperäistä tarinaa on julkaistu 1965 kahtena niteenä:
    • Norderneyn tuhotulva ja kolme muuta salaperäistä tarinaa
    • Helsingörin perhejuhla ja kaksi muuta salaperäistä tarinaa.
  • Suuret tarinat (1985) sisältää yhteisniteenä kokoelmat Seitsemän salaperäistä tarinaa ja Talvisia tarinoita.
  • Blixenin novelleja sisältyy useisiin antologioihin. Lyhennelmä teoksesta Eurooppalaisena Afrikassa on ilmestynyt 1991 kokoelmassa Kirjavaliot. Neljä lyhennettyä menestysteosta (suom. Anna-Maija Viitanen).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Judith Thurman: Karen Blixen. Tarinankertojan elämä. Suomennos Mikko Kilpi. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12706-X

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Sandison: Ernest Hemingway. Suom. Päivi Paappanen. Helsinki Jyväskylä: Gummerus, 1998. S. 141–142
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.