Karamojongot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karamojongot
Väkiluku tarkka määrä ei tiedossa
Merkittävät asuinalueet
Ugandan lippu Uganda
Kenia
Kielet karamojong
Uskonnot perinteiset uskot

Karamojongot on nimitys, jota käytetään useasta keskenään hyvin läheistä sukua olevaista etnsisitä ryhmistä Karamojan alangolla Koillis-Ugandassa Kenian rajan tuntumassa. Kenian puolella elävät turkanat lasketaan joskus myös karamajongoihin kuuluviksi. Muita karamajong-ryhmiä ovat dototht, jiet, bokorat, mathenikot ja pianit. Karamajongoja on yhteensä muutamia satojatuhansia, mutta tarkkaa määrää ei tiedetä. Karamojongit puhuvat karamojongin kieltä, joka kuuluu niloottisiin kieliin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1000- ja 1500-lukujen aikana karamojongien esi-isät muuttivat Mount Elgonin tuntumaan Ugandan ja Kenian rajalla. 1600-luvulla karamojongeista erkani tesojen ryhmä ja muut karamojongit muuttivat edelleen Mount Elgonista pohjoiseen. Vuosina 1706–1733 alueella koettiin kuivuus ja nälänhätä, joka tunnetaan nimellä nyamdere. 1800-luvun lopussa koettiin puolestaan karjatautien epidemia, joka aiheutti karamojogien hajaannuksen. Vuonna 1900 perustettiin brittien hallitsema Ugandan protektoraatti ja Karamojon alue liitettiin brittien valtaan vuonna 1916. Uganda itsenäistyi vuonna 1962 ja konfliktit Ugandan ja karamojongojen välillä alkoivat nopeasti.[1] 1960-luvulla karamojongeija yritettiin nykyaikaistaa väkivaltaisesti ja Idi Aminin hallituskauden aikana 1971–1979 noin 30 000 karamajongoa tapettiin, koska he olivat liian primitiivisiä. Aminin joukkojen lähdettyä ongelmaksi nousivat heidän jälkeenjättämänsä aseet, joilla monet karamojongit aseistivat itsensä. Rikollisuus nousi, kunnes hallituksen viranomaiset ja karamojongien vanhimmat aloittivat varsin väkivaltaiset vastatoimet. Vuonna 1995 pidetyn rauhanfoorumin tuloksena kaikki aseet päätettiin rekisteröidä ja karamojon-asemiehistä tehtiin valtion palkkaamia poliiseja.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karamojongmiehen käyttämä päähine 1900-luvun alulta.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa karamojongeista on karjankasvattajia, jotka pitävät nautojen ohella vuohia ja lampaita. He harjoittavat myös maanviljelystä ja kasvattavat muun muassa maissia ja hirttä.[2] Sadekauden arvaamattomuuden takia sadot epäonnistuvat usein. Sadekauden aikaan maaliskuusta syyskuuhun vettä on paljon, mutta kuivankauden aikaan lokakuusta varhaiseen maaliskuuhun vesi on harvassa Karamojon itäosissa ja siellä elävät karjankasvattajat muuttavat länteen.[3]

Yhteiskunta ja uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karamojongit jakautuvat yhteiskunnallisesti monen eri järjestelmän mukaan. Yksi näistä on klaani, joka koostuu sukulaisista tai yhteisestä väitetystä esi-isästä.[3] Maantieteelisesti karamojongit jakautuvat myös ngitela nimisiin ryhmiin, jotka viettävät erilaisia juhlia ja uskonnollisia menoja yhdessä. Toinen järjestelmä on ngikenoi. Juhlien ja uskonnollisten menojen viettoon jaetut ryhmät jakautuvat edelleen erilaisiksi alaryhmiksi. Yksi näistä on ekitela, jonka jäsenet juhlivat sadonkorjuuseen liittyvissä juhlissa. Miehet käyvät miehistymisseremonian nimeltä asapan 18–40 vuotiaina, minkä jälkeen he voivat osallistua yhteisön päätöksentekoon. Eniten valtaa karamojongien yhteisössä on vanhimmilla miehillä. Naimisiin mentäessä mennään ensin kihloihin, joka saattaa kestää viisikin vuotta. Syynä on suuret myötäjäiset, jotka sulhasen pitää maksaa vaimonsa vanhemmille. Maksua ei pidetä niinkään maksuna vaimosta, kuin korvauksena perheen menettämästä työvoimasta ja yleisenä kunnianosoituksena. Karamajongit uskovat yhteen kaikkivaltiaaseen jumalaan nimeltä Akuj, jota rukoillaan säänöllisesti. Yhteisön vanhimmat toimivat pappeina.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Giles, Bridget: Peoples of East Africa. The Diagram Group, 1997. ISBN 0-8160-3484-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Giles 1997, s. 62
  2. a b Giles 1997, s. 63
  3. a b Giles 1997, s. 64
  4. Giles 1997, s. 65