Kapustahaikara
| Kapustahaikara | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Platalea leucorodia Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Kapustahaikara (Platalea leucorodia) on haikaralintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kapustahaikaran höyhenpeite on kokonaan valkoinen, ja pesimäaikana sen päässä on harja. Sen jalat ovat tummat ja nokka muuten musta mutta kärjestä keltainen. Rinnassa on pesimäaikana keltainen läikkä. Pituus 80-90 cm, siipien kärkiväli 130 cm, paino 1200-2000 grammaa. Lajista tunnetaan 3 alalajia: nimialalaji leucorodia, läntinen balsaci ja itäafrikkalainen archeri.
Levinneisyys [muokkaa]
Kapustahaikara on laajalle levinnyt laji, jota tavataan koko Euraasiassa Espanjasta Japaniin, sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa pesii 2600–3200 paria, Venäjällä 2300–2800 ja Turkissa 500–3000 paria. Maailman populaation koko on 58 000–59 000 yksilöä. Suomessa se on harvinainen: se on tavattu 22 kertaa, ensimmäisen kerran 9.10.1975 Eckerön Signilskärissä.
Elinympäristö [muokkaa]
Matalavetiset kosteikot. Elää ja liikkuu vain samanlajisten seurassa, eikä tavallisesti hakeudu muiden haikaroiden seuraan.
Lisääntyminen [muokkaa]
Pesii yhdyskunnittain puissa tai ruo'ikoissa. Kapustahaikara munii 3–5, yleensä neljä munaa. Haudonta kestää 24 päivää.
Ravinto [muokkaa]
Kapustahaikara syö kaloja ja sammakoita sekä muita pieniä vesieläimiä, joita se pyydystää lusikkamaiseen nokkaansa heiluttelemalla sitä puolelta toiselle, samalla kun se kahlaa matalassa vedessä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Platalea leucorodia IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta lisää [muokkaa]
- Rariteettikomitea
- Hario, Martti & Lammin-Soila, Matti 1976: Kapustahaikara Platalea leucorodia ensi kerran nykyalueellamme. - Lintumies 3.1976 s. 92-93. SLY.
- Kapustahaikara Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
Sivulta puuttuu