Kapokkiot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kapokkiot
Lehdettömänä kukkiva Bombax costatum.
Lehdettömänä kukkiva Bombax costatum.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Lahko: Malvales
Heimo: Malvakasvit Malvaceae
Alaheimo: Bombacoideae
Suku: Kapokkiot Bombax
L., 1753[1][2]
luokitusjärjestelmä: APG III
Synonyymit
  • Eriodendron DC.
  • Salmalia Schott & Endl.
Katso myös

  Kapokkiot Wikispeciesissä
  Kapokkiot Commonsissa

Kapokkiot (Bombax)[3] on kasvisuku malvakasvien (Malvaceae) heimon alaheimossa Bombacoideae. Siihen kuuluu määritelmästä riippuen noin 10–50 lajia lähinnä trooppisten alueiden puita. Suurin osa suvun lajeista kasvaa luontaisena trooppisessa Amerikassa.[2][4]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkokapokkion (Bombax ceiba) lehtiä.

Kapokkiot ovat suurehkoja puita. Nuorten puiden rungossa ja oksissa on tavallisesti piikkejä.[2] Lehdet ovat sormilehdykkäisiä, ruodillisia ja koostuvat yleensä 5–9 lehdykästä.[2][4] Lehdykät ovat tavallisesti ehytlaitaisia ja voivat olla ruodillisia tai ruodittomia. Kapokkiot ovat kausivihantia ja viettävät osan vuodesta lehdettöminä.[2]

Kukat ovat kaksineuvoisia. Ne kasvavat pienissä ryhmissä tai yksittäin ja kehittyvät hankoihin tai versojen kärkiin. Kukat ovat suurehkoja ja tavallisesti aukeavat ennen lehtien puhkeamista. Kukkaperä on korkeintaan 10 senttimetriä pitkä. Verhiö on torvimainen tai kellomainen. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat vastapuikeita tai vastapuikean suikeita. Teriö on yleensä väriltään punainen, mutta joillakin lajeilla se voi olla myös valkoinen, keltainen tai oranssi. Heteitä on 70–900 yleensä 5–10 ryhmässä. Ne ovat tyvestään osittain yhteenkasvaneita. Heteiden ponnet ovat muodoltaan munuaismaisia. Sikiäin on yhdiseminen ja viisilokeroinen. Jokaisessa sikiäimen lokerossa on useita siemenaiheita. Emin luotti on tähtimäisen liuskainen ja vartalo jouhimainen.[2][4]

Kapokkioiden hedelmät ovat rakenteeltaan selkäluomaisesti avautuvia viisiliuskaisia kotia. Kotien liuskat voivat olla puutuneita tai nahkeita. Siemenet ovat pieniä, pyöreitä ja väriltään mustia. Ne ovat kuitukerroksen ympäröimiä.[2][4]

Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun lajien määrä vaihtelee lajien määritelmästä riippuen noin kymmenestä viiteenkymmeneen.[2][4] Seuraavia lajeja on yleisesti pidetty hyväksyttyinä:[5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bombax costatumin kukka.

Kapokkiot kasvavat kaikkialla maailman trooppisilla alueilla. Suurin lajirunsaus esiintyy trooppisessa Etelä- ja Väli-Amerikassa, mutta lajeja kasvaa myös Aasiassa, Afrikassa ja Australaasiassa.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkokapokkion avoimia hedelmiä ja niiden sisältämää kuitua.

Suvun lajien hedelmien sisältämää kuitua eli kapokkia on käytetty pehmusteena, ja valkokapokkiota on historiallisesti kasvatettu kuidun vuoksi. Amazoninkapokkipuun (Ceiba pentandra) kuitua pidetään kuitenkin laadultaan parempana.[6]

Varsinkin valkokapokkiota käytetään koristepuuna. Lajia on lisäksi käytetty myös puutavaran lähteenä sekä lääke- ja ravintokasvina.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. USDA, ARS, National Genetic Resources Program: Bombax Germplasm Resources Information Network - (GRIN). National Germplasm Resources Laboratory, Beltsville, Maryland. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Ya Tang, Michael G. Gilbert & Laurence J. Dorr: Bombax Flora of China. eFloras.org. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
  3. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 16.12.2012.
  4. a b c d e M. Qaiser: Bombax Flora of Pakistan. eFloras.org. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
  5. Bombax The Plant List. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
  6. Ya Tang, Michael G. Gilbert & Laurence J. Dorr: Bombax ceiba Flora of China. eFloras.org. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)
  7. M. Qaiser: Bombax ceiba Flora of Pakistan. eFloras.org. Viitattu 16.12.2012. (englanniksi)