Kapitan Sorokin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kapitan Sorokin
Aluksen laji Jäänmurtaja
Tunnuskirjaimet UENQ
Rakennustelakka Wärtsilä Helsingin Telakka
Rakennusnumero 411
Tilattu 13. kesäkuuta 1974
Kölinlasku 6. joulukuuta 1975
Vesillelasku 10. joulukuuta 1976
Luovutus 14. heinäkuuta 1977
Suurin pituus 131,90 m

129,39 m ilman hinaushaarukkaa

Perpendikkelipituus 122,48 m
Suurin leveys 26,70 m
Mallattuleveys 26,50 m
Suurin syväys 8,50 m
Mallattusivukorkeus 12,30 m
Uppouma 14 900 t
Pääkoneisto Wärtsilä-Sulzer 9ZL40/48
Akseliteho 16,2 MW
Miehistö aluksi 76
Hyttejä 92 hengelle
Paaluveto 1,8 MN
Nopeus 18,75 solmua (35 km/h)
Tiedot koskevat laivaa ennen sen modifiointia.

Kapitan Sorokin on venäläinen matalakulkuinen polaarijäänmurtaja, joka kykenee toimimaan Jäämeren ja muiden pohjoisten vesien lisäksi myös Venäjän pohjoisten jokien suistoalueilla.

Neuvostoliitto tilasi samalla kertaa kaksi murtajaa, joista ensimmäinen sai nimekseen Kapitan Sorokin ja vuonna 1978 valmistunut murtaja Kapitan Nikolaev. Myöhemmin telakka sai vielä kahden sisaraluksen rakentamistyön: Kapitan Dranitsyn valmistui 1980 ja Kapitan Khlebnikov 1981.

Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murtajan kastoi laiturissa Neuvostoliiton Suomessa olevan kaupallisen edustuston päällikkö M. V. Gubanov. Neitsytmatkalleen laiva lähti päällikkönään merikapteeni V. S. Vekula. Rautaruukin teräslevyistä valmistetun Kapitan Sorokinin kotisatamaksi tuli aluksi Murmansk.

Murtajan toiminta-aika täydellä teholla on noin 30 vuorokautta ja ruokavarastot on mitoitettu puolen vuoden käyttöä varten. Pitkien merelläoloaikojen vuoksi myös laivaväen viihtyvyyttä on ajateltu: kaikilla on oma hytti, WC ja suihku. Lisäksi murtajassa on lääkärin vastaanottotila ja leikkaussali, liikuntasali ja uima-allas, sauna, elokuvateatteri, kirjasto, musiikkihuone ja valokuvalaboratorio. Näin oli siis aluksen valmistumishetkellä.

Kapitan Sorokin pystyy murtamaan 1,35 metrin paksuista jäätä kolmen solmun nopeudella (5 km/h). Vaikeita jääoloja varten murtaja on suunniteltu niin, että toinen jäänmurtaja voidaan kiinnittää sen taakse hinaushaarukkaan, ja näin saada käyttöön kahden murtajan yhteisteho. Laiva on varustettu myös pelastustehtäviä varten, joten se pystyy pumppaamaan laivoja tyhjäksi vedestä, sammuttamaan tulipaloja ja tukkimaan vuotoja.

Murmansk Shippingin omistuksessa olleen aluksen jäänmurto-ominaisuuksia parannettiin 1990-luvun alussa muuttamalla sen keulaa. Thyssen-Waas-erikoiskeula parantaa tasaisen jään murtokykyä ja jään työntymistä pois uomasta. Ahtojäissä jäänmurtokyky on sama kuin perinteisellä keulalla.

Murtajan omistajaksi tuli myöhemmin vuonna 2003 perustettu Venäjän valtio-omisteinen satamayhtiö Rosmorport. Viime vuodet Kapitan Sorokin on avustanut laivoja Suomenlahdella erityisesti Pietariin liikennettä.

Koneisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dieselsähköisessä pääkoneistossa on kuusi Vaasassa valmistettua Wärtsilä-Sulzer 9ZL40/48 -dieselmoottoria, joissa on 9 sylinteriä. Sylinterien halkaisija on 400 mm, iskun pituus 480 mm ja kokonaisteho 6 x 3 047 kW eli 18 282 kilowattia. Moottorit on kytketty suoraan Strömbergin HSSUL 18/1057 D1 vaihtovirtageneraattoriin, kukin moottori omaansa. Generaattorien teho on 6 x 3 040 kW ja niiden tuottama sähkö syötetään neuvostoliittolaisten dioditasasuuntaajien kautta kolmeen Strömbergin GTOUL 180/1006 D6 -potkurimoottoriin. Näiden kaksoisankkuritasavirtasähkömoottorien teho on 3 x 5 400 kW eli 16,2 MW.

Murtajan potkurimoottorit ovat ilmajäähdytteiset ja niiden lämmittämä ilma voidaan johtaa päädieselhuoneeseen. Näin säästetään energiaa, sillä arktinen ilma on liian kylmää johdettavaksi sellaisenaan jäähdyttämään sähkökoneistoa ja huuhtelemaan dieselmoottoreita. Murtajan tekniikan pitää toimia vielä –50 °C:n lämpötilassa.

Aputehon tuottaa viisi 980 kilowatin tehoista Wärtsilä 824 TS -dieselmoottoria. Jään ja rungon välistä kitkaa pienennetään Wärtsilän ilmapuhallusjärjestelmällä, jonka kompressoreja pyörittää kaksi Wärtsilä 624 TS -dieselmoottoria. Taalintehtaan valamissa kolmessa potkurissa on ruuvikiinnitteiset siivet, jotta sukeltajat voivat vaihtaa uuden siiven merellä, ettei murtajan tarvitse käydä telakalla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Sanomat 14.6.1974 s. 3 ja 28 / 15.7.1977 s. 22
  • Lloyd's register of shipping. Register of ships.
  • Navigator 1977:10 s. 12, 14–16
  • Suomen Merenkulku 1977:9 s. 47