Kantarelli

Wikipedia

Kantarelli
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi Kaari: Kantasienet Basidiomycota Luokka: Avokantaiset Agaricomycetes Lahko: Cantharellales Heimo: Kantarellit Cantharellaceae Suku: Vahverot Cantharellus Laji: cibarius
Kaksiosainen nimi
Cantharellus cibarius Fr.[1]
Katso myös
Kantarelli Wikispeciesissä   Kantarelli Commonsissa

Kantarelli, kanttarelli eli keltavahvero (Cantharellus cibarius) on suosittu ruokasieni, joka on Suomessa helppo tunnistaa.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 1.1 Samankaltaiset lajit 2 Kasvuaika ja -paikka 3 Käyttö ravinnoksi 4 Lähteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Väriltään kantarelli on munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Sen lakki on melko kapea ja harvoin yli kymmenen senttiä leveä. Lakin tasainen pinta on kuiva ja aaltoileva. Varsi on alaosastaan usein vaaleampi. Heltat ovat paksut, johteiset ja haaraiset. Malto on paksua, lähes valkoista ja miellyttävän tuoksuista. Itiöpöly on vaalean kellertävää.^[2]

[muokkaa] Samankaltaiset lajit

Kantarellia muistuttavia sieniä ovat kalvasvahvero (Cantharellus pallens), niittyvahakas (Camarophyllus pratensis) ja valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca). Jälkimmäisestä kantarellin erottaa helposti, sillä sen väri on oranssinkeltainen ja malto on ohutta. Valevahvero ei ole myrkyllinen.^[2] Pohjois-Amerikassa kasvaa laji Gomphus floccosus, joka muistuttaa hieman nahistunutta kanttarellia, ja aiheuttaa lieviä ruuansulatushäiriöitä.

[muokkaa] Kasvuaika ja -paikka

Keltavahvero on yleinen koko maassa, tosin yleisimmillään se on enimmäkseen Etelä- ja Keski-Suomessa. Sitä tavataan luonnossa jo kesäkuusta lähtien. Yleisin se on heinä-lokakuussa. Kantarellin tyypillisimpiä kasvuympäristöjä ovat erilaiset koivuvaltaiset metsät, mutta toisinaan myös mäntykankaat ja lehdot. Yleisiä kasvupaikkoja ovat polkujen varret ja muut kovaksi painautuneet, karikkeiset ja valoisat maastonkohdat. Kantarellit kasvavat yleensä ryhmissä, vuodesta toiseen samoissa paikoissa.^[2]

Kantarellejä tavataan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.^[3]

[muokkaa] Käyttö ravinnoksi

Kantarelli on yksi parhaista ruokasienistä ja se on parhaimmillaan sellaisenaan paistettuna. Niissä on myös harvoin toukkia. Kantarellin lähisukulaiset suppilovahvero, kosteikkovahvero ja mustatorvisieni ovat myös arvostettuja ruokasieniä. Kantarelli on paras säilöä pakastamalla. Niihin voi kuitenkin pakastettaessa tulla kitkeryyttä, joka ei kuitenkaan ole vaarallista. Kuivattavaksi sieni ei sovellu.^[2] Kantarellia on opittu etsimään Suomessa myös sienikoiran avulla^[4]

Kantarelli on kauppasieni, jota myydään vuosittain 7000-8000 kiloa, eli huomattavast vähemmän kuin rouskuja ja tatteja.^[5] Suurin osa poimituista kantarelleista meneekin poimijan omaan käyttöön.^[6]

Keskimäärin 25 % sienten kuivapainosta on proteiinia, mikä on huomattavasti enemmän kuin useimmissa kasviksissa, mutta vähemmän kuin palkokasveissa. Oheisessa taulukossa on vertailtu kantarellin ja herkkutatin ravintoainepitoisuuksia^[7] porkkanan ja herneen arvoihin.^[8] Muiden sienten tavoin kantarellissa on B- ja C-vitamiineja, mutta kantarellissa on lisäksi A-vitamiinin esiastetta karoteenia.^[9] Kantarellin D-vitamiinipitoisuus on huomattava 12,8 µg/100 g, kun päivittäinen saantisuositus on keskimäärin 5 µg. Kantarellissa on myös runsaasti kuituja.^[5]

Ravinto-arvoja per 100 g

	Kantarelli	Herkkutatti	Porkkana	Herne
Vettä	91,5 g	88,6 g
Proteiineja	1,52 g	2,77 g	0,6 g	5,0 g
Rasvaa	0,49 g	0,40 g	0,2 g	0,4 g
Hiilihydraatteja	2,2 g	4,1 g	5,6 g	9,4 g
karotenoideja	1,33 mg	0 mg	11,33 mg	2,14 mg
A-vitamiinia	0,01 mg	0 mg	0,77 mg	0,03 mg
B1-vitamiinia	0,02 mg	0,03 mg	0,07 mg	0,35 mg
B2-vitamiinia	0,23 mg	0,37 mg	0,07 mg	0,18 mg
C-vitamiinia	6 mg	2,5 mg	6,5 mg	20 mg
Seleeniä	18 μg	11 μg	0,2 μg	0,6 mg
Kaliumia	340 mg	270 mg	390 mg	370 mg

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Elintarviketurvallisuusvirasto: Keltavahvero eli kantarelli
• Luontonetti: Keltavahvero