Kanta-asiakaskortti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanta-asiakaskortteja

Kanta-asiakaskortti (usein myös bonuskortti tai asiakaskortti) on muovikortti tai mobiilikortti, jonka yritykset ja kauppaketjut antavat erilaisiin kanta-asiakasohjelmiin liittyville asiakkailleen. Esittämällä kortin ostosten yhteydessä voi asiakas saada

  • kanta-asiakasalennuksia
  • kertyviä bonuksia tai pisteitä
  • kanta-asiakkaille suunnattuja lahjoja

Näin kanta-asiakasohjelman rakentanut yritys rakentaa asiakkaille kannustimia ostaa yritykseltä aikaisempaa useammin tai enemmän.

Kanta-asiakaskortilla tehdyt ostokset tallentuvat usein kaupan tietojärjestelmään. Kauppaketjut voivat hyödyntää kerättyjä tietokantoja muun muassa markkinointitutkimuksessaan. Usein myös asiakaalla on mahdollisuus katsella omia ostostietojaan esimerkiksi www-sivun kautta.

Bonuspisteitä kerryttävissä ohjelmissa bonukset kertyvät tavallisesti ostossumman mukaan, joko tiettynä määränä pisteitä per käytetty euro tai prosenttiosuutena ostosten loppusummasta. Usein käytetään progressiivista bonustaulukkoa, jossa suuremmilla ostosmäärillä bonusprosentti kasvaa. Eräissä kanta-asiakasohjelmissa asiakkaalle lähetetään alennukseen oikeuttavia kuponkeja (bonusseteleitä) ostosten määrän mukaan. Bonusta vastaava rahasumma voidaan myös maksaa asiakkaan tilille.

Kanta-asiakaskortit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisista kotitalouksista 80 prosentilla on ainakin yksi kaupan kanta-asiakaskortti, yli 50 prosentilla vähintään kaksi. Keskon K-ryhmän K-Plussakortin ja S-ryhmän S-Etukortin yhteinen markkinaosuus kanta-asiakaskorteista on 80 prosenttia. Kolmas suosittu kanta-asiakaskortti on Suomen Lähikaupan Ykkösbonus.[1] K-Plussa kortteja on yli 3,8 miljoonaa lähes 2,2 miljoonassa taloudessa. S-kauppojen asiakasomistajia on yli kaksi miljoonaa.[2]

Kesko on muokannut omaa K-plussajärjestelmäänsä yhä enemmän jälkeenpäin maksettavista bonushyvityksistä kohti heti kassalla saatavia hinta-alennuksia. S-ryhmä lanseerasi kuluttajien S-Etukortin rinnalle erityisen S-Yrityskortin. Kaikilla kolmella päivittäistavarakaupan ympärille syntyneellä kanta-asiakasjärjestelmällä on omien liikkeiden lisäksi myös ulkopuolisia bonuskumppaneita, joista tehdyistä ostoksista kertyy asianomaisen kortin sääntöjen mukaista etua. Hallituksen valmistelema kilpailulain muutos saattaa kuitenkin tehdä bonuskumppanit kielletyiksi ja aiheuttaa muita rajoituksia kaupan kanta-asiakasjärjestelmiin.[1]

Kauppaketjujen kanta-asiakasohjelmia arvostellaan muun muassa kalleudesta ja siitä, että ne kohtelevat erilaisia ruokakuntia eri tavoin. Eniten hyötyvät autoilevat lapsiperheet, vähiten yksineläjät vaikka miten keskittäisivät vähäiset hankintansa. Suomalaista ruokaliiketoimintaa kirjassaan Suomalainen ruokalasku (Siltala 2011) ruotinut toimittaja Seppo Konttinen kritisoi myös sitä, että ketjut investoivat asiakasohjelmista saatuja voittoja ulkomaille, etenkin Venäjälle ja Baltian maihin.[3][4]

Kanta-asiakaskortit ja -ohjelmat ovat levinneet kauppaketjuista muun muassa finanssipalveluihin kuten pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin[5] sekä apteekkeihin, jopa kirpputoreille.[6][7]

Kanta-asiakaskortti maksukorttina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanta-asiakaskorttiin voi liittyä maksukortti, tavallisesti joko luotto- tai pankkikortti. Tällä asiakas voi maksaa ostoksensa liikkeestä. Kanta-asiakkuuteen voi liittyä tili, jolle voi tallettaa rahaa ja jota käytetään kanta-asiakaskortin avulla. Asiakas saattaa saada ostoksistaan lisäalennusta, jos maksaa ne kanta-asiakaskortin maksuominaisuudella.

Suomessa mm. K-ryhmän Plussakortin, S-ryhmän S-Etukortin, Suomen Lähikaupan Ykkösbonus-kortin ja Stockmannin kanta-asiakaskortin voi liittää maksukorttiin. Sama koskee Finnairin kanta-asiakaskorttia.

Mobiilikortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat toimijat ovat siirtyneet perinteisen muovikortin sijaan käyttämään matkapuhelimessa olevia kanta-asiakaskortteja.[8] Näiden korttien toiminnallisuudet ovat pääsääntöisesti samat kuin muovikorttien. Lisäksi puhelimessa olevissa mobiilikorteissa on yleensä dynaamisesti toimivat edut ja/tai linkkejä eri mobiilisivustoihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Irmeli Salo: Kesko viilasi bonuksia, iso muutos edessä. Talouselämä, 1.3.2013, s. 18.
  2. Martta Nieminen: Bonuskortteihin saattaa tulla rajoituksia. Helsingin Sanomat 3.1.2014, s. A27
  3. Elina Ranta: Näin bonuskortilla vedätetään sinkkua. Taloussanomat 29.10.2011.
  4. Sakari Nupponen: 20 syytä, miksi ruoka maksaa Suomessa liikaa 23.8.2011. Taloussanomat. Viitattu 20.3.2013.
  5. Pankkien kanta-asiakasohjelmiin lisää läpinäkyvyyttä 3 / 2008. Kuluttajavirasto. Viitattu 20.3.2013.
  6. Helmet itsepalvelukirpputori, Kanta-asiakkuus
  7. Tule kanta-asiakkaaksi Fida-lähetystorit
  8. Andiamo Club -jäsenkortin saa nyt kännykkään (5/2009).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konttinen, Seppo: Suomalainen ruokalasku. Kustannusyhtiö Siltala 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]