Kanta-asiakasohjelma

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kanta-asiakaskortti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanta-asiakaskortteja

Kanta-asiakasohjelma on erityisesti kuluttajakaupassa esiintyvä markkinointikeino. Tekemällä ostoksia tietyssä liikkeessä tai liikeketjussa asiakas voi saada

  • kanta-asiakasalennuksia
  • kertyviä bonuksia tai pisteitä
  • kanta-asiakkaille suunnattuja lahjoja

Kanta-asiakasohjelman avulla yritys pyrkii rakentamaan asiakkailleen kannustimia ostaa useammin tai enemmän.

Kanta-asiakasohjelmaan liittyy usein kanta-asiakaskortti (usein myös bonuskortti tai asiakaskortti), muovikortti tai mobiilikortti, jonka yritys antaa ohjelmaan liittyvälle asiakkaalle esitettäväksi ostoksia tehtäessä.

Kanta-asiakaskortilla tehdyt ostokset tallentuvat usein kaupan tietojärjestelmään. Kauppaketjut voivat hyödyntää kerättyjä tietokantoja muun muassa markkinointitutkimuksessaan. Usein myös asiakaalla on mahdollisuus katsella omia ostostietojaan esimerkiksi www-sivun kautta.

Bonuspisteitä kerryttävissä ohjelmissa bonukset kertyvät tavallisesti ostossumman mukaan, joko tiettynä määränä pisteitä per käytetty euro tai prosenttiosuutena ostosten loppusummasta. Usein käytetään progressiivista bonustaulukkoa, jossa suuremmilla ostosmäärillä bonusprosentti kasvaa. Eräissä kanta-asiakasohjelmissa asiakkaalle lähetetään alennukseen oikeuttavia kuponkeja (bonusseteleitä) ostosten määrän mukaan. Bonusta vastaava rahasumma voidaan myös maksaa asiakkaan tilille.

Kanta-asiakasohjelmat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisista kotitalouksista 80 prosentilla on ainakin yksi kaupan kanta-asiakaskortti, yli 50 prosentilla vähintään kaksi. Keskon K-ryhmän K-Plussakortin ja S-ryhmän S-Etukortin yhteinen markkinaosuus kanta-asiakaskorteista on 80 prosenttia. [1] K-Plussa kortteja on yli 3,8 miljoonaa lähes 2,2 miljoonassa taloudessa. S-kauppojen asiakasomistajia on yli kaksi miljoonaa.[2]

Kolmas laaja kanta-asiakasohjelma on ollut Suomen Lähikaupan Ykkösbonus. Ykkösbonus korvattiin Pins-ohjelmalla vuonna 2014. Tuolloin Ykkösbonus-ohjelmassa oli noin miljoona korttia.[3]

Kesko on muokannut omaa K-plussajärjestelmäänsä yhä enemmän jälkeenpäin maksettavista bonushyvityksistä kohti heti kassalla saatavia hinta-alennuksia. S-ryhmä lanseerasi kuluttajien S-Etukortin rinnalle yritysasiakkalle S-Yrityskortin (myöh. S-Business). Kaikilla kolmella päivittäistavarakaupan ympärille syntyneellä kanta-asiakasjärjestelmällä on omien liikkeiden lisäksi myös ulkopuolisia bonuskumppaneita, joista tehdyistä ostoksista kertyy asianomaisen kortin sääntöjen mukaista etua. Hallituksen valmistelema kilpailulain muutos saattaa kuitenkin tehdä bonuskumppanit kielletyiksi ja aiheuttaa muita rajoituksia kaupan kanta-asiakasjärjestelmiin.[1]

Kanta-asiakaskortit ja -ohjelmat ovat levinneet kauppaketjuista muun muassa finanssipalveluihin kuten pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin[4] sekä apteekkeihin, jopa kirpputoreille.[5][6] Verkko-ostoksia varten on syntynyt niinikään oma kanta-asiakasohjelma Ostohyvitys.fi, jonka avulla voi kerätä bonusta nettikaupoista ja esimerkiksi lento- ja hotellivaraustapalveluista.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kauppaketjujen kanta-asiakasohjelmia on arvosteltu muun muassa kalleudesta ja siitä, että ne kohtelevat erilaisia ruokakuntia eri tavoin. Eniten hyötyvät autoilevat lapsiperheet, vähiten yksineläjät vaikka miten keskittäisivät vähäiset hankintansa. Suomalaista ruokaliiketoimintaa kirjassaan Suomalainen ruokalasku (Siltala 2011) ruotinut toimittaja Seppo Konttinen kritisoi myös sitä, että ketjut investoivat asiakasohjelmista saatuja voittoja ulkomaille, etenkin Venäjälle ja Baltian maihin.[7][8]

Kanta-asiakaskortti maksukorttina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanta-asiakaskorttiin voi liittyä maksukortti, tavallisesti joko luotto- tai pankkikortti. Tällä asiakas voi maksaa ostoksensa liikkeestä. Kanta-asiakkuuteen voi liittyä tili, jolle voi tallettaa rahaa ja jota käytetään kanta-asiakaskortin avulla. Asiakas saattaa saada ostoksistaan lisäalennusta, jos maksaa ne kanta-asiakaskortin maksuominaisuudella.

Suomessa mm. K-ryhmän Plussakortin, S-ryhmän S-Etukortin, Pins-kortin ja Stockmannin kanta-asiakaskortin voi liittää maksukorttiin. Sama koskee Finnairin kanta-asiakaskorttia.

Mobiilikortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat toimijat ovat siirtyneet perinteisen muovikortin sijaan käyttämään matkapuhelimessa olevia kanta-asiakaskortteja.[9] Näiden korttien toiminnallisuudet ovat pääsääntöisesti samat kuin muovikorttien. Lisäksi puhelimessa olevissa mobiilikorteissa on yleensä dynaamisesti toimivat edut ja/tai linkkejä eri mobiilisivustoihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Irmeli Salo: Kesko viilasi bonuksia, iso muutos edessä. Talouselämä, 1.3.2013, s. 18.
  2. Martta Nieminen: Bonuskortteihin saattaa tulla rajoituksia. Helsingin Sanomat 3.1.2014, s. A27
  3. Ykkösbonus-kortit vaihtuvat, uusilla korteilla pisteitä myös verkkokaupoista Helsingin Sanomat 6.5.2014
  4. Pankkien kanta-asiakasohjelmiin lisää läpinäkyvyyttä 3 / 2008. Kuluttajavirasto. Viitattu 20.3.2013.
  5. Helmi-itsepalvelukirpputori, Kanta-asiakkuus
  6. Tule kanta-asiakkaaksi Fida-lähetystorit
  7. Elina Ranta: Näin bonuskortilla vedätetään sinkkua. Taloussanomat 29.10.2011.
  8. Sakari Nupponen: 20 syytä, miksi ruoka maksaa Suomessa liikaa 23.8.2011. Taloussanomat. Viitattu 20.3.2013.
  9. Andiamo Club -jäsenkortin saa nyt kännykkään (5/2009).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konttinen, Seppo: Suomalainen ruokalasku. Kustannusyhtiö Siltala 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]