Etnologia Suomessa

Etnologian eli kansatieteen opetusta ja tutkimusta tehdään Suomessa neljässä yliopistossa:

• Helsingin yliopisto (kansatiede)
• Turun yliopisto (etnologia)
• Jyväskylän yliopisto (etnologia)
• Åbo Akademi (etnologi)

Historia

Sanana kansatiede on peräisin 1830-luvulta. Kansatieteen ensimmäiset tutkimukset suuntautuivat Venäjälle 1800-luvulta lähtien. Tutkijat analysoivat suomalais-ugrilaisia kansoja. Tutkimusta jatkettiin aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Suomen itsenäistyttyä raja Venäjälle sulkeutui vuosikymmeniksi. Rajat avautuivat osittain vasta 1960-luvulla. 1990-luvulla tutkimusmahdollisuudet Venäjällä avautuivat lähes 1800-luvun tasolle, mutta suomalais-ugrilaiset kansat olivat kokeneet merkittävää taantumista.

1920-luvulla tutkimuksen pääpaino siirtyi Venäjän puolella tehtyjen matkojen tuloksien analysointiin sekä oman alueen tarkkaan tutkimukseen. Näin syntyi maaseudun valloitus kansatieteessä. Uransa 1930 luvulla aloittanut Kustaa Vilkuna suuntasi entisenä talonpoikana tutkimuksensa maaseudulle. Samalla osa tutkijoista suuntasi voimavarojaan suomalaisen maaseudun elinkeinoihin. Tutkijoille syntyi pelko menettää tieto ajalta ennen esiteollistumista. Tämän aikakauden tutkimuksesta antaa hyvän kuvan Suomen kansallismuseo, jonka kansatieteellinen kokoelma sisältää muun muassa erinomaisen kokoelman käsityökaluja maan eri kolkilta. Työkaluissa ja käsitöissä esiintyneiden piirteiden tutkimus avasikin erittäin laajoja näköaloja koko maan kulttuurihistorian tutkimukseen. Maaseudun naisten elämänpiiriä tallensivat esimerkiksi Astrid Reponen-Juvas ja Maija Juvas.

Tutkimuksen pääpainona oli maaseutu 1960-luvulle asti, jolloin Turkuun perustettiin kansatieteen professuuri. Kansatiede Turun yliopistossa sai vaikutusvaltaisen ja oppinsa Ruotsista saaneen professorin Ilmar Talven. Hän kohdisti kiinnostuksensa erityisesti teollistuneeseen yhteiskuntaan. Tutkijoiden keskuudessa virisi pelko teollistuvan yhteiskunnan alkutaipaleen muistitiedon menettämisestä, sillä ajan henkilökohtaisesti kokeneet alkoivat olla vanhoja. Niinpä Talve lähetti tutkijoita ja opiskelijoita ympäri Suomea keräämään tietoa ja valokuvia eri ammattialoilla toimivista ihmisistä.^lähde?

1970-luvulla kaupunkikansatiede sai alkunsa. Kaupunkikansatiede oli aluksi vaisu sekä hitaasti etenevä tutkimusala ja kaupunkia tutkittiin samoin metodein kuin aiemmin maalaiskyliä. Kuitenkin 1980-luvulla osa tutkijoista heräsi ajattelemaan asiaa uudelta kantilta, mikä lisäsi myös kiinnostusta alaan. Syntyi ajatus uusien tutkimusmetodien hyväksi käyttämisestä kaupunkikansatieteessä. Kaupunkikansatieteen suurin ongelma on se, että kaupunki eroaa kyläyhteisöstä sen laajuuden vuoksi; suurta kaupunkia on lähes mahdotonta hahmottaa. Kaupungissa on laaja verkosto erilaisia ihmistyyppejä, tuloerot ovat suuria eikä asuinalueillakaan ole yhteisiä piirteitä. On myös kysytty, voiko kaupunkia pohtia yhtenä yksikkönä vai pitääkö kaupunkia tutkia monella eri tasolla. Tämä tarkoittaa tutkimuksen eriytymistä sekä erilaisiin kaupunkityyppeihin että erilaisiin kaupunkien sisäisiin alakulttuureihin. Voidaan keskittyä tutkimaan esimerkiksi pienehköjä "maaseutukaupunkeja" (esimerkiksi Loimaa) tai suurempia kaupunkiyksiköitä, joissa yleismaailmalliset suurkaupungin ilmiöt ovat selvemmin havaittavissa.^lähde?

Tärkeitä henkilöitä

• Axel Olai Heikel oli ensimmäinen kansatieteen dosentti. Hän teki matkoja Volgan suomalaisten keskuuteen 1880-luvulla. Hänestä tuli tohtori julkaistuaan väitöskirjansa vuonna 1887. Axel Olai Heikel valittiin ensimmäiseksi kansatieteen dosentiksi 1890-luvun alussa. Sittemmin Axel Olai Heikel perusti Seurasaaren ulkomuseon.
• Uuno Taavi Sirelius oli seuraava suuri kansatieteen tutkija. Hän aloitti tutkimuksensa matkalla Volgan vartta tutkimaan suomalais-ugrilaisia kansoja. Hän tutki muun muassa Obin-ugrilaisten elämää, tapoja, rakennuksia, ornamentteja ym.
• Ilmar Talve, Turun yliopiston kansatiede, professorina vuodesta 1962 vuoteen 1984.
• Elias Lönnrot
• Toivo Vuorela
• Kustaa Vilkuna

Etnologia Turun yliopistossa

Etnologia on yksi Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan oppiaineista ja yksi Suomen neljästä etnologian oppituolista. Oppiaineen opetushenkilökuntaan Turun yliopistossa kuului vuonna 2009 professori, lehtori sekä kaksi assistenttia. Muuna henkilökuntana olivat akatemiatutkija, tutkijakoulutettava, eri hankkeissa ja projekteissa työskenteleviä ihmisiä sekä toimistosihteeri. Yhteensä oppiaineella oli perustutkinto-opiskelijoita noin 100 ja jatko-opiskelijoita noin 30.

Oppiaineen historiaa

Suomalainen ja vertaileva kansatiede tuli omana oppiaineenaan Turun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan vuonna 1953, jolloin kansatieteen dosentiksi nimitettiin FT Niilo Valonen. Valonen siirtyi Helsinkiin Kansallismuseoon vuonna 1955, jolloin dosentiksi nimitettiin FT Toivo Vuorela.

Humanistiseen tiedekuntaan perustettiin kansatieteen laitos vuonna 1958. Oppiaineessa ei vielä tuolloin ollut professoria, joten laitoksen esimieheksi nimitettiin sosiologian professori Esko Aaltonen. Vuonna 1959 kansatieteen laitokseen perustettiin assistentin toimi, jota hoiti FL Ilmar Talve. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1960. Samana vuonna perustettiin suomalaisen ja vertailevan kansatieteen professorin virka, jota hoitamaan määrättiin aiemmin samana vuonna dosentiksi nimitetty FT Talve. Hän työskenteli nimitettynä professorina aina vuoteen 1986 asti. Talven jälkeen professoreina toimivat Matti Räsänen (1987–1995), vt. professorina Teppo Korhonen (1995–1997) ja Pekka Leimu (vuodesta 1997).

Uutena alueena tutkimuksessa nostettiin 1990-luvun kuluessa vahvasti esille kulttuurien kohtaamiseen liittyvät teema-alueet. Tähän kehitykseen vaikuttivat myös 1980-luvun jälkipuoliskolla alkanut Euroopan muutosprosessi ja tästä johtuneet muutokset Suomen geopoliittisessa asemassa. Oppiaineen nimi lyheni kansatieteeksi vuonna 1999.

Kansatieteen laitos toimi aluksi Turun yliopiston päärakennuksessa. Vuonna 1969 laitos muutti juuri valmistuneeseen Fennicumin laitosrakennukseen, jonka täydellinen peruskorjaus saatiin päätökseen kesällä 2002. Tuossa yhteydessä oppiaineen laaja arkisto sai myös uudet ja ajanmukaiset tilat rakennuksen kellarikerroksesta.

2000-luvulle tultaessa oppiaine on profiloitunut erityisesti erilaisten murrosvaiheessa olevien nykyhetken ilmiöiden tutkimukseen. Tämä näkyy myös oppiaineen hanketoiminnassa.

Vuonna 2020 oppiaineen nimi muuttui etnologiaksi. Vuodesta 2011 oppiaineen professorina on toiminut Helena Ruotsala.

Opetus ja tutkimus

Etnologian opiskelijat tulevat kulttuurien tutkimuksen tutkinto-ohjelmasta. Ohjelmaan otettiin vuonna 2020 sisään 35 opiskelijaa. Opiskelijat suorittavat alemman korkea­koulu­tutkinnon (HuK) noin kolmessa vuodessa ja tämän jälkeen noin kahdessa vuodessa ylemmän korkeakoulututkinnon (FM). Kansatieteen opiskelijoiden ainejärjestönä toimi vuosina 1969–2016 NEFA-Turku ry. (Nordisk Etnologisk Folkloristisk Arbetsgrupp). Vuonna 2015 uskontotieteen ainejärjestö Nirvana ja NEFA-Turku ry. yhdistyivät yhdeksi ainejärjestöksi, Seita ry:ksi, joka nimettiin uudelleen Kutu ry:ksi vuonna 2018.

Heti oppiaineen alkuvaiheessa tutkimuksen painopistealueiksi valittiin kansatieteelliselle tutkimukselle varsin uudet kohteet, teollisuustyöväen ja ammattiryhmien kulttuuri, maaseudun kulttuurin murros teollistumiskaudella ja kaupunkikansatieteellinen tutkimus. Talvea seuranneiden professorien aikana näitä tutkimussuuntauksia on jatkettu samalla kun tutkimus on kansainvälistynyt ja sen alue Suomessakin on laajentunut.

Huolimatta nykyhetken painotuksesta Turun yliopiston etnologiassa tehdään paljon myös historiallista tutkimusta ja uutena osa-alueena myös tulevaisuudentutkimusta. Tieteenala ei vastoin yleistä oletusta ole aikasidonnainen tiede, vaan tutkimusta voidaan tehdä missä tahansa aikakaudessa historiasta tulevaisuuteen. Tutkimuksen kohde ei myöskään ole rajattu pelkästään maaseutuun ja/tai työväestöön, vaan kulttuurisia ilmiöitä tutkitaan laaja-alaisesti kaikissa yhteiskunnan kerroksissa niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Tutkimuksen pääpainopiste onkin tavallisen ihmisen suhde ja elämä osana kulttuuria tai kulttuurista ilmiötä.

Oppiaineella on suhteita moniin Euroopan yliopistoihin. Opettaja- ja opiskelijavaihtoa on mm. Irlantiin, Unkariin, Puolaan ja Sveitsiin

Hankkeet ja projektit

Oppiaineella on useita laajoja hankkeita ja projekteja, jotka selvittävät etnologisesta näkökulmasta erilaisten ilmiöiden ja tavallisen ihmisen arkielämää ja sen muutosta.

Vuonna 2009 oli toiminnassa hankkeita koskien muun muassa Tornio-Haapa­rannan kaksoiskaupungin ylirajaista arkea, Turun Kakolan­mäen vankila-alueen tulevaisuutta ja Mynä­mäen Saaren kartanoa sekä Aura­jokeen liittyvä projektien kokonaisuus. Oppiaineessa toimii myös NUOPERI-projekti, Opetusministeriön jatkuvarahoitteinen Nuorisotyön perinteen keruu-, arkistointi- ja tutkimusprojekti.

Kansatieteen arkisto (TYKL-arkisto)

Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen TYKL-arkiston juuret ovat 1950-luvun lopussa, jolloin aloitettiin laajamittainen postikyselytoiminta. Laajalle vastaajaverkostolle lähetettiin kyselyjä kymmenistä eri kansankulttuuriin liittyvistä aiheista aina 1970-luvulle asti. Vastauksia kertyi tuhansia, yhteensä noin 400 000 sivua. Ne muodostivat kansatieteen arkiston perustan, jonka ympärille ryhdyttiin jo 1960-luvun alussa kartuttamaan myös muita kokoelmia. Näistä voi mainita esimerkiksi nykyiset noin 40 000 valokuvaa ja noin 3 000 digitaalivalokuvaa sekä noin 30 hyllymetriä käsikirjoitusaineistoa (litteroituja haastatteluja, proseminaaritutkielmia, pro gradu -tutkielmia). Arkistossa on myös videoita, ääninauhoja, piirroksia ja karttoja.

TYKL-arkiston digitointiprojekti aloitettiin yhdessä folkloristiikan ja uskonto­tieteen TKU-arkiston kanssa vuonna 2000. Sähköiseen tietokantaan on kerätty vuoteen 2009 mennessä kymmeniä tuhansia yksiköitä erilaista aineistoa, joka on käytettävissä internetin kautta.

Fennicumin laitosrakennuksen peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2002 TYKL-arkisto siirtyi kansatieteen oppiaineen tiloista rakennuksen kellarikerrokseen. Palo- ja vesisuojatuissa tiloissa olevat aineistot ovat käytettävissä tutkimus- ja opetustarkoituksiin arkiston käyttösääntöjen mukaisesti. Aineistoa ei lainata arkiston ulkopuolelle.

Katso myös

• Etnofilosofia
• Etnologia, aiheesta yleisesti

Aiheesta muualla

• Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Perinteen- ja kulttuurintutkimus (Opintoluotsi)
• Perinteen- ja kulttuurintutkimus (Koulutusnetti)
• Helga Lähdemäki: Mietteitä muutoksesta. Kirja-arvostelu teoksesta Osumia. Kansatieteellisiä avauksia muutoksesta, sen hallinnasta ja sopeutumisesta. Toim. Niina Koskihaara, Maija Mäki ja Kirsi Sonck. Kansatiede, Turun yliopisto 2015. (Agricolan kirja-arvostelut 18.5.2015)