Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat
| Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat 中国人民解放军空军 |
|
|---|---|
 Tunnus |
|
 Konetunnus |
|
| Toiminnassa | 11. marraskuuta 1949 alkaen |
| Valtio |
 Kommunistipuolue–  Kiina |
| Puolustushaarat | ilmavoimat |
| Rooli | puolustushaara |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | kenraali Chang Dingqiu |
Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat (kiin. 中国人民解放军空军, Zhōngguó Rénmín Jiěfàngjūn Kōngjūn) on yksi Kiinan kansantasavallan kansan vapautusarmeijan viidestä puolustushaarasta. Osana kansan vapautusarmeijaa tämä on kuitenkin virallisesti kommunistisen puolueen aseelliseen siiven ilmavoimat, ja sen tehtävä on turvata ensisijaisesti puolueen valta-asema Kiinassa.[1][2]
Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat perustettiin virallisesti 11. marraskuuta 1949. Ilmavoimien vahvuus on noin 398 000 henkilöä[3], mikä tekee niistä suurimmat ilmavoimat Aasiassa.
Kiinan kansanvapautusarmeijan laivastolla on myös erilliset laivaston ilmavoimat (Kiinan kansanvapautusarmeijan laivaston ilmavoimat).
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat perustettiin 11. marraskuuta 1949 ja sen ensimmäisinä ilma-aluksina toimivat kansallismielisiltä ja Japanilta vallatut lentokoneet. Samaan tapaan kuin kansan vapautusarmeija merivoimien komentajilla, uusien ilmavoimien päälystöllä oli kokemusta vain maasodasta. Vuonna 1957 ilmavoimiin liitettiin ennen itsenäiset kansan vapautusarmeijan ilmatorjuntajoukot. Vaikka ilmavoimat olivat periaatteessa itsenäinen puolustushaara, käytännössä ne olivat alisteisia maavoimille aina kylmän sodan loppuun saakka.[4]
Kommunistien voitettua Kiinan sisällissodan kansallismieliset olivat vetäytyneet Taiwaniin ja hallitsivat joitakin Taiwaninsalmen saaria. Toisen Taiwaninsalmen kriisin aikaan kansan vapautusarmeijan ilmavoimat ottivat yhteen Kiinan tasavallan ilmavoimien kanssa seitsemän kertaa. Ennen kriisiä tasavallan ilmavoimien koneiden oli ollut mahdollista lentää Kiinan mantereen yläpuolella aina Tianjiniin saakka. Kriisin myötä kansan vapautusarmeijan ilmavoimien osia sijoitettiin Taiwania vastapäätä, mikä rajoitti kansallismielisten ylilentoja. Kansallismieliset tekivät kuitenkin vielä tiedustelulentoja amerikkalaisilla U-2 lentokoneilla, joista viisi ammuttiin alas ennen kuin ohjelma lakkautettiin vuonna 1967.[4]
Vuoden 1949 jälkeen ilmavoimien kokoa on pienennetty kuusi kertaa vuosina 1960, 1970, 1975, 1985, 1992 ja 2003. Vähennykset ovat olleet osa koko kansanvapautusarmeijaa koskevista vähennyksistä, joilla pyritään luomaan ammattimaisemmat asevoimat.[4][3]
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat on organisoinut johtonsa seitsemän sotilasalueen ilmavoimien kautta. Näitä ovat Shenyang, Peking, Lanzhou, Jinan, Nanjing, Kanton ja Chengdu.[4]
Kaluston osalta Kiinalla on ollut ongelmia tuottaa kotimaisia ilma-alus malleja. Se onkin ollut pitkälti riippuvainen venäläisistä lentokoneista ja lentokoneiden osista.[4]
Varsinaisen lentokaluston lisäksi ilmavoimien vastuulla on ilmatorjuntatykistö ja ilmatorjuntaohjukset. Ilmavoimiin kuuluu myös kolme laskuvarjodivisioona.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vuori , Juha A.: Kiinan sotavoimien kehitys Maanpuolustus-lehti. 16.3.2018. Viitattu 27.1.2024.
- ↑ Grieger, Gisela: The role of the army in China's politics (pdf) European Parliamentary Research Service. 2015. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b IISS: The Military Balance 2015, s. 241-243. Routledge, 2015. ISBN 978-1-85743-766-9. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f David Pong: Encyclopedia of Modern China, s. 100-107. Charles Scribner’s Sons, 2009. ISBN 978-0-684-31566-9. (englanniksi)