Kansainvaellus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Migraatio on laajamittainen väestön siirtymisprosessi.

Ehkäpä tunnetuimpia migraatioita (kansainvaelluksia) olivat Euroopan kansainvaellusajan tapahtumat. Migraatioita on ollut Euroopassa muinakin aikoina (esimerkiksi kelttien liikehdintä 300- ja 200-luvuilla eaa.). Vastaavanlaisia ilmiöitä tunnetaan myös muista maanosista. Toisaalta on huomautettu, että historian suurin ”vaellus” on Kiinan 1990- ja 2000-lukujen sisäinen muuttoliike maalta kaupunkeihin. YK:n mukaan vuonna 2000 noin 3 prosenttia maapallon asukkaista asui syntymämaansa ulkopuolella.

Migraatioista yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Migraation syyt voivat olla esimerkiksi sietämättömät olot lähdemaassa: poliittinen sorto tai jopa ilmastonmuutoksesta johtuva nälänhätä. Näiden työntävien tekijöiden lisäksi kohdealueen rikkaus voi houkutella. Arvellaan, että pääsyy kansainvaelluksiin on toimeentuloon liittyvä eli taloudellinen. Uskotaan historian kansainvaellusten johtuneen jaksollisista ilmastonmuutoksista, jotka kutistivat paimentolaisten laidunmaita. Ilmastonmuutokset lienevät johtuneen muun muassa muutoksista Auringon säteilyssä. Kansainvaelluksen voima on suuri, jos on käytössä hevosten vetämien vaunujen kaltaisia kuljetusvälineitä.

Historian migraatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvaellukset ovat olleet monesti sivistysvaltioiden ryöstelyä. Esimerkiksi ilmaston kylmeneminen tai kuivuminen on ajanut maanviljelijäkansan, paimentolaiskansan tms. liikkeelle. Jos kohteena olevan sivistysvaltion puolustus ei pitänyt, alue vallattiin ja se voi joutua rajujen ryöstelyhjen ja väkivallan kohteeksi. Toisaalta väestönkasvu ajaa kansoja ainakin hitaaseen laajenemiseen. Jos kansan asetekniikka tai taistelutapa oli kehittyneempi, se nujersi kohteena olevat alkuasukkaat tai sivistysvaltion. Muinaiset sivistysvaltiothan olivat paimentolaiskansojen, nomadien ympäröimiä. Kun jokin kansa hyökkäsi jokilaakson sivistysvaltioon, se yleensä asettui ylimystöksi valloittamaansa maahan.

Vanhassa maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esi- ja varhaishistoriallisia vaelluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indoeurooppalaisten vaellus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotun kurgaaniteorian mukainen näkemys indoeurooppalaisten kansojen laajemisesta ja vaelluksesta länteen 4000-1000 eaa. Purppuranvärinen ydinalue vastaa alkukodin, Samaran kulttuurin ja Sredny Stogin kulttuurien alueita. Vuoteen 2500 eaa. mennessä indoeurooppalaiset olivat levinneet punaiselle alueella, ja vuoteen 1000 eaa. mennessä oranssille.

Indoeurooppalaisten oletetaan alkujaan asuneen Kaukasiassa, josta he aikaa myöten vaelsivat Eurooppaan. Levittäytyminen alkoi yleisimmin hyväksytyn näkemyksen mukaan noin 3000-luvulla eaa. Toisen mutta vähemmän kannatetun teorian (C. Renfrew) mukaan indoeurooppalaisten alkukoti oli Turkin Anatoliassa, josta he olisivat saapuneet Eurooppaan jo noin 8 000 eaa. samanaikaisesti maanviljelyn kanssa.

Bantujen kansainvaellus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi historiallisen ajan laajimmista ja pitkäkestoisimmista kansainvaelluksista oli bantujen levittäytyminen koko Afrikan eteläpuoliskoon. Vuoden 2000 eaa. jälkeen nykyisten Nigerian ja Kamerunin alueella asuneet bantut alkoivat levittäytyä itään ja etelään. Bantukansat saapuivat Etelä-Afrikkaan vasta vuoden 1000 jälkeen; bantujen vaelluksia oli vielä paljon tämänkin jälkeen, ja zulut muuttivat etelään vasta 1700-luvulla.

Kansainvaellusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan historiassa kutsutaan nimellä kansainvaellusaika noin vuosien 400 ja 600 välisenä aikana tapahtunutta lähinnä germaanisten, slaavilaisten jne. kansojen liikehdintää. Kansainvaellusten vauhdittajana oli aasialaisten hunnien saapuminen Eurooppaan, ja ne vaikuttivat osaltaan Rooman valtakunnan tuhoon.

Kansainvaellusajan jälkeinen aika Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

600- ja 700-luvuilla jatkui slaavien levittäytyminen. Itä- ja Koillis-Euroopassa slaavit työntyivät alueille, joilla asui vanhastaan muun muassa balttilaisia ja suomalais-ugrilaisia väestöjä. Keski-Euroopassa, jossa germaaninen asutus oli monin paikoin ilmeisesti harventunut, slaavit työntyivät aina syvälle nykyisen Saksan alueelle. Eteläslaavit puolestaan ahdistivat Itä-Roomaa eli Bysanttia. Vakavin isku Itä-Roomalle olivat kuitenkin islamiin kääntyneiden arabien suunnattomat valloitukset.

Euraasian paimentolaiskansojen liikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimentolaiskansat ovat vaeltaneet aroseuduilla vuosituhansien ajan tunkeutuen välillä Eurooppaan, Lähi-itään, Etelä-Aasiaan tai Kiinaan. Esimerkkejä vaeltaneista paimentolaiskansoista ovat muun muassa kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit, hunnit, avaarit, mongolit, kumaanit ja monet muut turkkilaiskansat. Suomalais-ugrilaisista kansoista paimentolaiskulttuurin omaksuneet unkarilaisten esi-isät olivat ainoita, joiden tiedetään vaeltaneen laajamittaisesti.

Amerikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • noin 750 jaa. Nahuatlia puhuvien kansojen vaellus pohjoisesta
  • noin 1100-1200 jaa. Nahuatlia puhuvien kansojen vaellus Pohjoisesta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]