Kansainväliset matematiikkaolympialaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten logo

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset on koululaisille tarkoitettu matematiikkakilpailu. Sääntöjen mukaan osallistujien on oltava alle 20-vuotiaita eivätkä he ole vielä saaneet aloittaa korkeakouluopintoja.

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset järjestetään kerran vuodessa. Jokainen maa saa lähettää kilpailuihin yhden, enintään kuusi kilpailijaa käsittävän joukkueen. Jokaisella joukkueella on myös johtaja ja varajohtaja. Joukkueenjohtajat ovat tehtävänsä puolesta kilpailun tuomariston jäseniä, kääntävät tehtävät kilpailijoiden haluamille kielille ja esitarkastavat yhdessä varajohtajan kanssa joukkueensa kilpailuvastaukset. Kilpailu on yksilökilpailu, mutta kun useimmilla osallistujamailla on samankokoiset joukkueet, tapana on laskea pisteet yhteen ja vertailla maiden sijoituksia. Kilpailussa ratkaistaan kahtena päivänä pidettävissä neljän ja puolen tunnin mittaisissa kokeissa yhteensä kuusi tehtävää. Tehtävät ovat algebrasta, lukuteoriasta, geometriasta ja kombinatoriikasta[1]. Tehtävät valitsee kaikkien kilpailujoukkueiden johtajista koostuva tuomaristo juuri ennen kilpailupäiviä. Tehtävät ovat periaatteessa ratkaistavissa lukiotiedoin, mutta pelkällä lukiopohjalla ratkaisut vaativat yleensä todellista matemaattista lahjakkuutta ja nerokkaita oivalluksia. Siksi eri maat järjestävät matematiikkaolympialaisia varten valmennustilaisuuksia. Kilpailijat vastaavat omalla kielellään, ja suoritukset arvioidaan yhteistyössä kunkin kilpailujoukkueen johtajan ja järjestäjien arvostelua varten asettamien matemaatikkojen, koordinaattorien kanssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Kanasainväliset matematiikkaolympialaiset pidettiin vuonna 1959 Romaniassa. Mukana olivat isäntämaan lisäksi Bulgarian, Puolan, Unkarin, Tšekkoslovakian, Neuvostoliiton ja Saksan demokraattisen tasavallan joukkueet. Taustalla olivat useissa Itä-Euroopan sosialistisissa maissa järjestetyt moniportaiset matematiikan koululaiskilpailut, joiden päätteeksi oli luontevaa järjestää kansainvälinen kilpailu. 1960-luvun puolivälin jälkeen kilpailuun liittyi myös muita kuin Itä-Euroopan sosialististen maiden joukkueita. Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin tuon alueen ulkopuolella vuonna 1976 Itävallassa. Joukkueita oli tuolloin 18. Herrasmiessopimus, jonka mukaan kilpailu olisi ollut vuorovuosin idässä ja lännessä, särkyi vuonna 1980, jolloin kilpailu jäi kokonaan pitämättä. Vuodesta 1981 (jolloin kilpailtiin Washingtonissa, Yhdysvalloissa) lähtien Kansainväliset matematiikkaolympialaiset on pidetty joka vuosi. Sadan osallistujamaan määrä ylittyi ensi kerran vuoden 2009 kilpailuissa Saksan Bremenissä. Mukana ovat nykyisin lähes kaikki merkittävät maat, vain Afrikka on huonommin edustettuna.

Kilpailujoukkueen koko oli aluksi kahdeksan, mutta vuodesta 1983 alkaen koko on rajattu kuuteen. Viime vuosina olympialaisten kilpailijoiden lukumäärä on ollut runsaat 500. Jostakin syystä osallistujien valtaenemmistö on aina ollut poikia. Tyttöjen osuus on harvoin ollut yli 10 prosenttia.

Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten alkuaikojen historia sosialistimaiden kilpailuna on taustana edelleenkin jatkuvalle käytännölle, jossa kulloinenkin järjestäjämaa vastaa kaikista kustannuksista kilpailun aikana.

Matematiikkaolympialaiset toimivat pitkään täysin itseohjautuvasti, ilman kansainvälistä katto-organisaatiota. Kun vuonna 1980 ei ilmaantunut olympialaisten järjestäjää, International Commission on Mathematical Instruction eli ICMI perusti yleiskokouksessaan 1980 – Suomen aloitteesta – Imo Site Committee -nimisen toimikunnan, jonka tehtävänä oli huolehtia olympialaisten järjestämisen jatkuvuudesta.[2] Vuonna 1994 toimikunnan tehtäväkenttää laajennettiin, ja sen nimeksi tuli IMO Advisory Board.

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset ovat toimineet mallina ja esikuvana lukuisille muille eri alojen koululaiskilpailuille. Tällaisia ovat muun muassa Kansainväliset fysiikkaolympialaiset, Kansainväliset kemiaolympialaiset, Kansainväliset biologiaolympialaiset ja Kansainväliset tietotekniikkaolympialaiset.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestys Paikka Vuosi Päivämäärät Parhaiten menestynyt maa
Romanian lippu Romania, Brașov & Bukarest 1959 23. kesäkuuta – 31. heinäkuuta Romanian lippu Romania
Romanian lippu Romania, Sinaia 1960 18. heinäkuuta – 25. heinäkuuta Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Unkarin lippu Unkari, Veszprém 1961 6. heinäkuuta – 16. heinäkuuta Unkarin lippu Unkari
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia, České Budějovice 1962 7. kesäkuuta – 15. kesäkuuta Unkarin lippu Unkari
Puolan lippu Puola, Varsova & Wrocław 1963 5. heinäkuuta – 13. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto, Moskova 1964 30. kesäkuuta – 10. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
 Itä-Saksa, Berliini 1965 13. kesäkuuta – 13. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Bulgarian lippu Bulgaria, Sofia 1966 3. heinäkuuta – 13. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Jugoslavia, Cetinje 1967 7. heinäkuuta – 13. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
10  Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto, Moskova 1968 5. heinäkuuta – 18. heinäkuuta  Itä-Saksa
11  Romanian lippu Romania, Bukarest 1969 5. heinäkuuta – 20. heinäkuuta Unkarin lippu Unkari
12  Unkarin lippu Unkari, Keszthely 1970 8. heinäkuuta – 22. heinäkuuta Unkarin lippu Unkari
13  Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia, Žilina 1971 10. heinäkuuta – 21. heinäkuuta Unkarin lippu Unkari
14  Puolan lippu Puola, Toruń 1972 5. heinäkuuta – 17. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
15  Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto, Moskova 1973 5. heinäkuuta – 16. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
16   Itä-Saksa, Erfurt & Berliini 1974 4. heinäkuuta – 17. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
17  Bulgarian lippu Bulgaria, Burgas &Sofia 1975 3. heinäkuuta – 16. heinäkuuta Unkarin lippu Unkari
18  Itävalta, Lienz 1976 2. heinäkuuta – 21. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
19  Jugoslavia, Belgrad 1977 1. heinäkuuta – 13. heinäkuuta Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
20  Romanian lippu Romania, Bukarest 1978 3. heinäkuuta – 10. heinäkuuta Romanian lippu Romania
21  Iso-Britannia, Lontoo 1979 30. kesäkuuta – 9. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
1980 kilpailua ei järjestetty
22  Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Washington 1981 8. heinäkuuta – 20. heinäkuuta Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
23  Unkarin lippu Unkari, Budapest 1982 5. heinäkuuta – 14. heinäkuuta  Länsi-Saksa
24  Ranskan lippu Ranska, Pariisi 1983 3. heinäkuuta – 12. heinäkuuta  Länsi-Saksa
25  Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia, Praha 1984 29. kesäkuuta – 10. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
26  Suomen lippu Suomi, Joutsa 1985 29. kesäkuuta – 11. heinäkuuta Romanian lippu Romania
27  Puolan lippu Puola, Varsova 1986 4. heinäkuuta – 15. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
28  Kuuba, Havanna 1987 5. heinäkuuta – 16. heinäkuuta Romanian lippu Romania
29  Australian lippu Australia, Sydney & Canberra 1988 9. heinäkuuta – 21. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
30   Länsi-Saksa, Braunschweig 1989 13. heinäkuuta – 24. heinäkuuta Kiina
31  Kiina, Peking 1990 8. heinäkuuta – 19. heinäkuuta Kiina
32  Ruotsin lippu Ruotsi, Sigtuna 1991 12. heinäkuuta – 23. heinäkuuta Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
33  Venäjän lippu Venäjä, Moskova 1992 10. heinäkuuta – 21. heinäkuuta Kiina
34  Turkin lippu Turkki, Istanbul 1993 13. heinäkuuta – 24. heinäkuuta Kiina
35  Hongkong 1994 8. heinäkuuta – 20. heinäkuuta Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
36  Kanada, Toronto 1995 13. heinäkuuta – 25. heinäkuuta Kiina
37  Intia, Mumbai 1996 5. heinäkuuta – 17. heinäkuuta Romanian lippu Romania
38  Argentiinan lippu Argentiina, Mar del Plata 1997 18. heinäkuuta – 31. heinäkuuta Kiina
39  Taiwanin lippu Taiwan, Taipei 1998 10. heinäkuuta – 21. heinäkuuta Iran
40  Romanian lippu Romania, Bukarest 1999 10. heinäkuuta – 22. heinäkuuta Kiina
Venäjän lippu Venäjä
41  Etelä-Korea, Daejeon 2000 13. heinäkuuta – 25. heinäkuuta Kiina
42  Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat, Washington D.C. 2001 1. heinäkuuta – 14. heinäkuuta Kiina
43  Iso-Britannia, Glasgow 2002 19. heinäkuuta – 30. heinäkuuta Kiina
44  Japani, Tokio 2003 7. heinäkuuta – 19. heinäkuuta Bulgarian lippu Bulgaria
45  Kreikka, Ateena 2004 6. heinäkuuta – 18. heinäkuuta Kiina
46  Meksikon lippu Meksiko, Mérida 2005 8. heinäkuuta – 19. heinäkuuta Kiina
47  Slovenian lippu Slovenia, Ljubljana 2006 6. heinäkuuta – 18. heinäkuuta Kiina
48  Vietnamin lippu Vietnam, Hanoi 2007 19. heinäkuuta – 31. heinäkuuta Venäjän lippu Venäjä
49  Espanjan lippu Espanja, Madrid 2008 10. heinäkuuta – 22. heinäkuuta Kiina
50  Saksan lippu Saksa, Bremen 2009 10. heinäkuuta – 22. heinäkuuta Kiina
51  Kazakstan, Astana 2010 2. heinäkuuta – 14. heinäkuuta Kiina
52  Alankomaiden lippu Alankomaat, Amsterdam 2011 13. heinäkuuta – 24. heinäkuuta Kiina
53  Argentiinan lippu Argentiina, Mar del Plata 2012 4. heinäkuuta – 16. heinäkuuta Etelä-Korea
54  Kolumbia, Santa Marta 2013 18. heinäkuuta – 28. heinäkuuta Kiina
55  Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka, Kapkaupunki 2014 3. heinäkuuta – 13. heinäkuuta Kiina
56  Thaimaan lippu Thaimaa, Chiang Mai 2015 4. heinäkuuta – 16. heinäkuuta
57  Hongkong 2016
58  Brasilian lippu Brasilia 2017
59  Romanian lippu Romania 2018
60  Iso-Britannia 2019

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi oli vuonna 1965 ensimmäinen ei-sosialistinen maa, joka osallistui Kansainvälisiin matematiikkaolympialaisiin. Kilpailut olivat tuolloin Berliinissä, Itä-Saksassa. Suomen osallistumisen taustalla olivat rehtori Jarmo Nyströmin henkilösuhteet Saksaan. Nyström oli myös ensimmäisen Suomen joukkueen johtaja. Useimmin joukkueenjohtajana on toiminut Matti Lehtinen. Suomi jäi kymmenen maan kilpailussa viimeiseksi. Seuraavan kerran Suomen joukkue oli mukana matematiikkaolympialaisissa Moskovassa vuonna 1973. Tuosta vuodesta alkaen Suomi on ollut mukana joka vuosi (vuotta 1975 lukuun ottamatta). Kilpailumatkat on rahoittanut Opetusministeriö. Suomi on sijoittunut viimeisinä kymmenenä vuotenamilloin? noin sadan maan joukossa sijoille 39–72.

Suomen joukkueen valitsee ja sen valmennuksesta huolehtii Suomen matemaattisen yhdistyksen Valmennusjaosto.[3] Valmennus koostuu kuudesti vuodessa Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella pidettävistä valmennusviikonlopuista, kirjevalmennuksesta sekä viikon pituisesta joukkueen valinta- ja valmennusleiristä. Joukkueen valinnassa otetaan huomioon myös osallistuminen ja menestys MAOLin vuotuisessa matematiikkakilpailussa, Pohjoismaisen matematiikkakilpailussa, Baltian Tie -joukkuematematiikkakilpailussa ja Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisissa.

Suomi järjesti Kansainväliset matematiikkaolympialaiset vuonna 1985. Mukana oli tuolloin 37 maan joukkueet. Kilpailu pidettiin Joutsassa.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisissa vertaillaan henkilökohtaisia paremmuuksia. Palkitseminen on avokätistä: noin puolet kilpailijoista saa suorituksestaan mitalin. Paras kahdestoistaosa kilpailijoista palkitaan kultamitalila. Seuraava kuudesosa saa hopeamitalin ja seuraava neljäsosa pronssimitalin. Vuodesta 1988 alkaen on lisäksi noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ne kilpailijat, jotka eivät voita mitalia, mutta saavat ratkaistua ainakin yhden tehtävän virheettömästi, saavat kunniamaininnan. Erikoispalkintoja myönnetään, mikäli joku kilpailija pystyy keksimään tehtävään erityisen elegantin ratkaisun tai yleistyksen. Viimeksi niin on tapahtunut vuosina 2005, 1995 ja 1988, mutta ennen 1980-lukua useammin. Suomen mitalisaldo kautta aikojen on yksi kulta, kahdeksan hopeaa, 49 pronssia ja 46 kunniamainintaa. Suomen ainoan kultamitalin sai Taneli Huuskonen vuonna 1981.[4]

Monista matematiikkaolympialaisissa menestyneistä on tullut merkittäviä matemaatikoita, esimerkkeinä mainittakoon Grigori Perelman ja Terence Tao.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Matti Lehtinen: Matematiikan olympiakirja. Weilin+Göös, 1995. ISBN 951-35-5990-4.
  2. Olli Lehto: Mathematics Without Borders. A History of the International Mathematical Union, s. 263. Springer-Verlag, 1998. ISBN 0-387-98358-9.
  3. Suomen matematiikan olympiavalmennus Viitattu 31.3.2015.
  4. IMO-official: International Mathematical Olympiad Viitattu 31.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä matematiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.